DIY: Sushi, sangria ja "melkoinen sporttienkeli"

Eilen syötiin sushia, juotiin sangriaa ja katsottiin leffaa. Itsetehdyt sushit ne vasta hyviä on, nam! Yllättävän nopeita ja helppoja valmistaa, suurin työ taitaa olla riisin keittäminen, johon itse en yleensä sotkeennu (työnjako menee niin, että Suvi keittää riisin ja mie siivutan kalan)   Täytteinä kalan lisäksi oli avokadoa, paprikaa, kiiviä, kurkkua ja surimia.

Sangria valmistui perusohjeella:
1/2 pulloa punaviiniä
3:n appelsiinin mehu
1 appelsiini siivuina
1 sitruuna siivuina
0,5 l sitruuna kivennäisvettä

 

Sunnuntain aktiviteetit onkin sitten astetta kevyemmät.  

Löysin Pinterestin kautta taannoin hauskan idean tuunata treenipaitaa ja se tuntui sopivalta tekemiseltä tälle päivää, jottei ihan löhöilyksi menisi. Kuvat kertokoon toteutuksesta: 

Melkoinen sporttienkeli, vai mitä tuumaatte?

Alla olevasta linkistä voi käydä kurkkaamassa tarkempia ohjeita.

http://grosgrainfabulous.blogspot.fi/2014/03/30-days-of-workout-wear-day-3.html

Melkein teehullu

Ennen tuli juotua kahvia melkein 10 kuppia päivässä. Nykyään kahvin juonti jää 1-2 kuppiin päivässä. Yksi kupillinen joka tapauksessa on juotava päivässä tai seurauksena on inha päänsärky, riippuvuus siihenkin siis olemassa. 

Ennen join kahvin maidolla ja sokerilla tai siis sokerin ja maidon kahvilla, siis silloin 10 kuppia päivässä aikaan. Nykyään aamukahvin joukkoon sujahtaa teelusikallinen kookosöljyä ja loraus maitoa. 

Ennen en juonut teetä. Hyvin harvoin iltaisin ja oikeastaan vain jos oli flunssainen olo tai olotila enteili flunssan tuloa niin silloin keitin kupposen teetä. 

Lapsena teetä juotiin niin, että kyytipoikana oli voilla voideltu näkkileipä, jota sitten uitettiin siellä lämpimässä teessä, nam. Ei se tee, vaan se lionnut näkkäri, jonka päällä ollut voi oli ihanasti sulanut. 

Nyt minusta on melkein tullut teehullu, huom. melkein. Eri teelajeja löytyy kaapistani vasta 5 (ja näitä on olemassa paaaaljooon enemmän). Haaveena olisi kyllä maistaa kaikkia Clipper-teemakuja. Nämä jos mitkä ovat nam x 10. Siis tee, joka maistuu siltä mitä siinä päällä lukee. 

Minun "teehyllystäni" löytyy:
Sleep easy-tee (sisältää rauhoittavia yrttejä)
Vihreä-tee (jossa aloe veraa ja sitruksen makua)
Sitruuna-inkivääri tee (tällä lähtee flunssa, jos ei muuten niin psykologisella vaikutuksella)
Detox-tee (joka maistuu ihanan makealle)
Lakritsi-tee (joka maistuu lakritsille, nam) 

Teetä tulee juotua enemmän syksyllä ja talvella, mutta kyllä se tänne Suomen kesäänkin sopii. Viime päivinä ainakin vesisateen piiskatessa ja tuulen tuivertaessa on tullut keitettyä kupponen jos toinenkin. Monet Clipperin mauista sopisivat varmasti myös jääteeksi, ainakin sitruuna-inkivääri tee voisi sellaisena toimia. Pitänee maistaa, kunhan ne helteet saapuvat uudelleen iloksemme.

Maailman paras äiti!

Sain äidin muutamaksi päiväksi etelään kylään. Tai siis minä ja siskoni saimme äidin kylään, koko vierailun ajaksi en saanut häntä omia. Yhtenä päivänä käytiin äidin kanssa shoppailemassa, ostettiin herkkuruoat kaupasta ja höpöteltiin maailmanmenosta. Jos minä olen puhelias, on äitini puhelias potenssiin 10. Voi sitä puhumisen määrää, kun meidän suvun naiset kokoontuvat samaan taloon...kielestä maailmaan vedettyjä, sellaisia me olemme. 

Nuorena aina häpesin kaupassa, kun äiti jäi ventovieraiden kanssa juttelemaan valitessaan omenoita tai maitohyllyllä ottaessaan maitopurkkia. Aina oli jotain kommentoitavaa ja ihmeteltävää. Niin noloa! Siis silloin teinin mielestä, nykyäänhän toimin itse samalla tavalla, juttelen ventovieraille kaupassa, höpötän myyjille asioitani (niinkun niitä nyt kiinnostaisi miksi olen ostamassa juuri kyseistä paitaa...). Eikä tarvitsekaan kiinnostaa, riittää kun kuuntelee.  Kyllähän se vieläkin joskus nolottaa se puheen määrä, oma ja äidin, mutta minkäs sille voi jos ei voi olla hiljaa niin ei vaan voi :)

Sellaisen taidon minä siis olen synnyinlahjana saanut, puhumisen jalon taidon, rakkaalta äidiltäni. Nuoruusajan "taisteluiden" jälkeen äidistä on tullut yksi tärkeimmistä luottohenkilöistä. Ei taida montaakaan asiaa olla, joista en ensimmäisenä olisi kertonut äidille. 

Äitiin voi aina luottaa. Oli asia mikä tahansa, aina voi soittaa. 
Äiti ymmärtää ja kuuntelee (ei tosin aina näytä siltä, että kuuntelisi...)
Äiti ottaa vastaan kiukuttelut ja harmistukset (kiitos ja anteeksi!)
Äiti ottaa aina vastaan ompelu- ja virkkausprojektit, joita ideoin
Äidin kanssa on kiva shoppailla ja kierrellä kaupoilla
Äidin kanssa on kiva jutella ventovieraille
Äidin kanssa itketään yhdessä hömppäohjelmille  
Äidin marjavarastoista saa täydennystä, kun omat marjat loppuvat (ja ne hillat, nam!)
Äidin kanssa tulee kotikin siivottua nopeammin ja turhat tavarat laitettua pois nurkista. 

Hyvää äitienpäivää, rakas äiti. Olet minulle tärkeä ja toivon, että elät yli 100-vuotiaaksi!

Me&I-kutsut ja älä laihduta - päivä!

Tänään vietetään Kansainvälistä älä laihduta - päivää, jonka tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Varsinkin nuorilla laihduttaminen voi saada aikaan vaurioita elimistössä. Päivän ajatuksena on saada ihmiset hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat ja saada terveellisiä elämäntapoja osaksi ihmisten elämää, laihduttamisen sijaan. Tällä tiellä itsekin olen, pari kiloa pitäisi "laihduttaa", mutta pyrkimyksenä on tehdä se terveellisten elämäntapojen kautta (hidasta, mutta toimivampaa, sano). Elämäntapojen kautta, jossa herkuttelukin on sallittua. 

Mikäs sen parempi keino viettää älä laihduta – päivää, kuin pitää Me&I - vaatekutsut. Ajatus kutsujen järjestämisestä lähti, kun olin itse vieraana kutsuilla ja vaaterekillä koreili toppi, jossa oli pieniä kleinbusseja ja olin myyty. Kyseinen tuote oli kuitenkin vain emännille lahjaksi(eli ei voinut siis tuosta noin vain ostaa). Hetken mietittyäni varasin esittelijän kanssa ajan omille kutsuille ja pian tuo ihana toppi onkin minun. 

Kutsujen järjestäminen on mukavaa ja herkkujen leipomiseenkin on hyvä syy. Tulee nähtyä ystäviä ja vaatteiden hypistelyn lomassa vaihdetaan kuulumiset.  Pientä piristystä arjen uurastukseen. 

 

 

Ylioppilaita, simaa, munkkia ja vappubrunssia!

Vappu, työväen juhla, tuo mukanaan ylimääräisen vapaapäivän. Juhlinta nykyään omalta osalta on rauhallisempaa ja tuo vapaapäivä tulee käytettyä hyödyllisemmin kuin nuorena. 

Vapunaattoa vietettiin hyvässä seurassa, hyvän ruuan ja juoman parissa. Muisteltiin lapsuuden leikkejä, kouluaikoja ja pelattiin Trivial Pursuitia (jossa allekirjoittanut ei ikinä pärjää...), mutta hauskaa oli ja yön pikkutunneille asti juttuja höpöteltiin. 
 

Vapunpäivänä suunnattiin keskustaan ja vappubrunssille. Hieman laajempaa ja erilaisempaa tarjontaa odotin brunssilta, mutta kyllä sillä vatsan sai täyteen. Ensi vuonna tarkempi tutustuminen brunssipaikan tarjontaan lienee paikallaan.   

Vapuksi sattui kylmä sää, mutta keskusta oli silti täynnä ihmisiä, valkolakkimeri oli hienoa katseltavaa. Näkyipä joukossa muutamia vanhoja, kellastuneitakin lakkeja. Oma lakki ei vielä paljoa ole kellastunut, vaikka edellisenä iltana tuli todettua ylioppilaskirjoituksista jo tovin vierähtäneen...15 vuotta, kääk! Syksyllä palaan ruutuun, joka yleensä on ylioppilaskirjoituksista seuraava ruutu, opiskelu nimittäin. Toivotaan, että 15 vuoden työ/elämänkokemuksella opiskelijan arki olisi hieman mukavampaa kuin aikoinaan tuoreena ylioppilaana ;). Asenne ja mielenkiinto tulevia opintoja kohtaan ainakin on kohdallaan, en malta odottaa koulun alkua!

 

Taidesuunnistusta ja terassikelejä

Vuorotyön onni on pidennetyt viikonloput. Kolmen päivän vapaa tuntuu jo minilomalta. Ja siinä ajassa ehtii jo monenmoiseen aktiviteettiin osallistua. Aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta koko vapaiden ajan, ei voinut muuta tehdä kuin hymyillä. 

Perjantaina sain siskonpojat 8 vee ja 6 vee yökylään. Tästä illasta ja seuraavasta päivästä ei menoa ja meinikiä puuttunut. Ensimmäistä vapaapäivää ei voi niin rentouttavaksi sanoa. Osaa taas arvostaa oman kodin rauhaa ja hiljaisuutta. 

Lauantaina ohjelmassa oli taidesuunnistusta, jossa pääsee näkemään eri taiteilijoita, taideyhteisöjä, työtiloja, gallerioita ja näyttelypaikkoja. Kohteita oli tänä vuonna mukana 132, mutta meidän suunnistus keskittyi keskustaan ja oli täten vain pintaraapaisu tapahtuman tarjonnasta. Hienoja töitä ja erilaisia työhuoneita, saatiin myös itse yhdessä kohteessa askarrella pieni koriste. Viimeisenä "rastina" pysähdyttiin nauttimaan auringosta ja kylmästä siideristä Miamin terassille. 

Tänään suunnistus jatkuu vielä yhden työhuoneen verran, kun käyn vierailemassa piirustusopettajani työhuoneella siskonpoikien kanssa. Tarkoituksena olisi myös pyörähtää Ikeassakin ihan vain "ikkunaostoksilla" sekä tietenkin nauttia jäätelöt auringonpaisteessa. 

Enpä muista, että kovinkaan usein huhtikuussa olisi istuttu terassilla T-paitasillaan tai nautittu jäätelöä ulkosalla. Tervetuloa kesä, hieman etuajassa!

Sudenpentujen lupaus

"Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa sudenpennun ihanteita ja olla avuksi toisille."

Siskonpoikani antoi tänään sudenpentujen lupauksen. Hieno hetki tädinkin elämässä. Vanhana partiolaisena on kivaa, että harrastus säilyy elämässämme. Tiedä häntä vaikka itsekin vielä uudelleenaktivoidun kyseisen harrastuksen pariin. Kyseessä on hyvä harrastus, jossa maalaisjärki kasvaa, erätaidot kehittyy ja hyvät tavat tulevat tutuiksi.

Oma partiourani loppui, kun muutin toiselle paikkakunnalle. 16-vuotiaana partion loivat ystävät, jotka jäivät toiselle paikkakunnalle, eikä uudessa kaveripiirissä ollut partiolaisia. Siskon myötä pieni kytkös partioon on kuitenkin jäänyt siten, että muutamalla leirillä olen "vierailevana tähtenä" päässyt käymään, lähinnä lapsenvahtihommissa. Luonnosta olen nauttinut partiourani jälkeen sitten muuten vaan, pieniä päiväretkiä luontopoluille aina silloin tällöin tehden.

Lapsuuden ja nuoruuden harrastukseen liittyy paljon hyviä muistoja. Ihmisiä, joiden kanssa on vietetty aikaa pienessä teltassa niin talvipakkasilla kuin kesähelteillä. Jaettu ne elämääkin suuremmat salaisuudet yön pimeydessä kipinämikkovuorossa ystävän kera. Puhumattakaan siitä, että silloin osattiin Leevi and the Leavingsin kaikki biisit ulkoa ja niitä sitten "enkelikuorona" metsässä hoilattiin. Ihana rauha ja hiljaisuus oli niistä metsistä kaukana! 

Lähitulevaisuuden partiokuviot kuluvat todennäköisesti hanttihommissa siskonpojan partioleireillä, mutta jos siinä samalla saa istua nuotiolla ja tuijotella tulta niin mikä jottei, kelpaa minulle.