Firstbeat HRV Summit 2017

Osallistuin 21.-22.4.2017 Helsingissä pidettyyn Firstbeat, HRV Summit 2017 – tapahtumaan.
Tapahtumaan oli kerääntynyt puhujia ja osallistujia ympäri maailmaa kuulemaan teknologiasta, jolla voidaan mitata urheilijan suorituskykyä sekä työntekijän hyvinvoinnin tilaa. Tutkimustulosten analysoinnin jälkeen henkilökohtaisen palautteen myötä urheilija ymmärtää fyysisen kuorituksensa tilan ja voi toiminnallaan parantaa harjoitteluaan ja siten yltää huippusuorituksiin. Sama pätee Terttu Tavikseenkin: oman fyysisen ja psyykkisen kuormituksen tilan saaminen ymmärrettäväksi käyräksi ja henkilökohtaisen analysoinnin kautta Terttu Tavis ymmärtää oman kuormituksensa sudenkuopat ja pystyy jatkossa näitä välttämään tai muuttamaan toimintaansa vähemmän kuormittavaksi. Tärkeää on myös ymmärtää millaisella toiminnalla on kehoa palauttava vaikutus eli milloin fysiologiset korjaavat toimenpiteet voivat kehossamme käynnistyä.

Sykevälivaihtelulla eli sykevälivariaatiolla (Heart Rate Variability, HRV) sydämen peräkkäisten lyöntien välistä pientä ajallista vaihtelua. Sydämen rytmi ei ole tasainen vaan yksittäisten lyöntien väliset ajat vaihtelevat. Sykevälivaihtelumittauksessa mitataan siis lyöntien välisen aikavälin vaihtelua. Autonominen hermosto säätelee tätä sydämen sykkeessä esiintyvää eritaajuista syklistä vaihtelua. Ilman hermostollista säätelyä sydämen syke olisi koko ajan korkea ja sykevälivaihtelua olisi olematonta tai vähäistä. Sydämen ei kuulu siis tikuttaa kuin metronomi vaan syklinen vaihtelu sydämen lyöntitiheydessä on hyväksi. Sykevälivaihtelu ilmentää siis hermoston tilaa ja sydämen reagointia hermostolliseen säätelyyn.

Alentunutta sykevälivaihtelua ilmenee fyysisen kuormituksen, henkisen stressin, huonon unenlaadun, ahdistuneisuuden ja suuttumuksen aikana. Sykevälivaihtelun tilalla on siis tärkeä rooli palautumisen ja hyvinvoinnin kannalta. Sykevälivaihtelua seuraamalla voidaan mitata henkilön kuormitusta urheilussa tai kiristyvässä businessmaailmassa.

Kaksipäiväinen tapahtuma koostui luennoista sekä työpajoista. Luennoilla esiteltiin Firstbeat -  mittauslaitteen käytön tuloksia yritysmaailmassa, urheiluseuroissa, unen laadun mittauksessa ja ennaltaehkäisevässä terveydenhuoltotyössä. Datan keruu henkilöstä on tärkeää, mutta tämän lisäksi tarvitaan mitattavan henkilön aktiivisuutta ja motivaatiota. Mitattava henkilö täyttää päiväkirjaa, johon hän kirjaa päivittäisiä toimintojaan sekä myös tuntemuksiaan. Datan purkaja analysoi tietoja sykevälivaihtelun periaatteiden mukaan fysiologisella tasolla sekä myös mitattavan kirjaamien asioiden perusteella. Näiden yhteissummasta muotoutuu käyrä, joka kertoo henkilön kuormituksen ja palautumisen tilan.

Epäsäännöllinen elämä, matkustelu, liian kovalla kuormalla treenaaminen ilman palauttavia ajanjaksoja saa elimistön hälytystilaan. Palauttava toiminta on erilainen eri ihmisillä ja mittausten myötä näitä asioita on helppo lähteä kartoittamaan. Uni on ihmisen tärkeintä palautumisen aikaa ja sen laatuun tulisi jokaisen panostaa. Säännöllinen ruokarytmi, oikea-aikainen liikunnallinen kuormitus, sinisen valon rajoittaminen ja ruutuajan säännöstely tuovat jo hyviä elementtejä palauttavampaan yöhön. Mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella, mutta erään esimerkkitapauksen myötä oma iltarutiini kännykän käytössä saa uuden toiminnon tilalle, kirjojen lukemisen nimittäin. Mitattavan henkilön unen palauttava laatu oli huomattavasti suurempi, kun hän siirtyi iltaisin kännykän selailun sijaan lukemaan kirjaa. Kirjan valinnallakin on varmasti merkityksensä; omalla kohdalla koulukirjat ainakin ovat pannassa ja käsiin saa päätyä vain kevyttä romanttista luettavaa.

Tapahtuman anti sai pohdiskelemaan omaa stressin, palautumisen ja hyvinvoinnin tilaa. Paljon löytyy tietoa erilaisista keinoista rentoutua ja palautua sekä oman kropan kuunteleminenkin on tullut tutuksi opintojen aikana. Silti välillä mietityttää, että ovatko kokemani asiat paikkansapitäviä. Onko uneni riittävän palauttavaa? Osaanko nollata stressaavan ajanjakson vallitessa, vai jääkö kehoni stressitilaan? Mielenkiintoista olisi nähdä saisiko joogaamalla vihreätä palauttavaa käyrää, onko luonnossa kävely minulle fyysisestikin palauttavaa toimintaa? Sekä millaisella käyrällä läheisten ihmisten kanssa vietetty laatuaika näkyisi käyrällä ja onko kotipäivä pyjamassa jätskiä syöden kuinka palauttavaa? Firstbeat – mittaus olisi todella hauska teetättää itselle, ainut kynnyskysymys tässä on näin opiskelijabudjetilla raha. Mittaus maksaa 150-250 euroa (mittauspaikasta riippuen), mutta toki sen avulla saatava data tuo korvaamatonta hyötyä hyvinvointiin. Mielenkiintoni kyllä yltyi tapahtuman myötä ja luulenpa, että nuo mittauslaitteet kehostani pian vielä löytyvätkin.

Kasvuni myyjäksi

Aloitin fysioterapeuttiopiskelut 2,5 vuotta sitten. Muistan vieläkin sen jännityksen, minkä aamulla kohti Kuntokatua kävellessä tunsin. Mua jännitti se uusiin ihmisiin tutustuminen sekä "esiintyminen" eli se, että kun aukaisen suuni niin yli 30 ihmistä tuijottaa mua, kääk! 

Nyt välillä huvittaa se oma jännittämisen määrä, vaikka ei siitä ihan kokonaan ole eroon päässyt. Mutta olen kasvanut ja kehittynyt, olen joutunut poistumaan omalta mukaavuusalueeltani niin monta kertaa, että olen mennyt laskuissa sekaisin ja mukavuusalue on kummasti laajentunut. Silti uusien haasteiden edessä meinaa lipua sinne mukavuusalueelle ja mielellään sinne jäisi. 

No miten ne Proakatemian perinteiset Myyntipäivät sitten liittyy näihin kokemuksiin ja tuntemuksiin...Myyntipäivät on tiiminäyttö, johon kaikki Proakatemian tiimit osallistuvat (paitsi valmistuvat, jotka hääräävät opinnäytetyöseminaarien parissa tai ovat Final campin merkeissä toisella puolen maapalloa). Myyntipäivän  toimeksiannot tiimit saavat kaikki yhtäaikaa ja toimeksiannon täytyy olla valmiina parin päivän sisällä. Nimensä mukaisesti Myyntipäivillä myydään, mutta toimeksiantoja voi olla myös useita. Tänä vuonna myytiin lahjakortteja, buukattiin myyntitapaamisia sekä suunniteltiin digimarkkinointikampanjaa. 

Myyntipäivät sai alkuun karvani nousemaan pystyyn ja ajattelin, että ihan kamalat kolme päivää tiedossa. Pitkiä päiviä, väsyneitä ihmisiä ja miten mä fysioterapeuttiopiskelijana osaan mitään myydä. Kierrän feissarit kaukaa ja kaikki ostoskeskusten kampanjaihmisetkin ohitan tylysti sanomatta mitään tai olen opetellut hyviä lausahduksia valmiiksi, joilla kohteliaasti ohitan heidät. Klassiset "Kyllä, mulla on jo sähkösopimus teidän kanssa!" -  ja "Kyllä, olen jo kuukausilahjoittaja!" - lausahdukset on tullut heitettyä kauniisti hymyillen. Eli miten mä sitten myisin, kun itsekään en pysähdy ostamaan...

Onneksi ennen Myyntipäiviä oli ollut pajoissa asiaa myynnistä ja muutamista lainalaisuuksista mitä esim. ständimyynti pitää sisällään. Toimeksiannon esittelyn jälkeen tiimissä jakaannuttiin hoitamaan eri osioita. Mä valitsin face2face - myynnin, koska ajattelin sen olevan mun juttu. Ständillä oli tullut oltua edellisenä viikonloppuna Koskikeskuksessa ja se oli kivaa hommaa, puhua mukavia ja jakaa flyereita...
niinpä niin, mutta face2face  - myynti ei sit ollutkaan niin helppo juttu...Eka ilta tuli oikein urakalla mainostettua toimeksiantajaa, ja mainostamisesta ei mitään provikkaa ollut tiedossa, vain myynti ratkaisee. Illalla väsyneenä mietin, että mitähän ihmettä mä teen väärin, ku muu porukka oli kuiten saanut tuloksiakin aikaan? 

Tässä vaiheessa projektipäällikkö ja tiimi astuivat kuvioon. Slack lauloi myynnin lainalaisuuksia ja tiimin kovimmat myyntitykit antoivat vinkkejä, et miten sitä kauppaa tehdään. Projektipäällikkö käski kaikkien lukea uudestaan myynnin lainalaisuudet dian ja miettiä, että missä kohtaa oma toiminta menee metsään. Ja sieltä diojen ja myyntitykkien vihjeiden keskeltä löytyi mun myynnin punainen lanka...

- Pysäytä asiakas.
- Luo asiakkaalle tarve ostaa tuote, eli kartoita, kartoita, kartoita. 
- Pyydä kauppaa eli klousaa.
- Älä luovuta ekaan EI sanaan.
- Asenne omaan tekemiseen.

Toisin sanoen puhu, kuuntele ja taas puhu. Sinnikkyys palkitaan, kun sen on tehny hienovaraisesti. Liian aikaisin tehty klousaus saattaa vesittää myynnin, mutta ilman sitä ei kauppaa synny. 

Toisena myyntipäivänä koin sitten näiden oppien ja myyntitykkien esimerkin nähtyäni heräämisen myyjänä. Myyntitilannehan on kuin 2 vuotta koulussa opeteltu ja työharjoitteluissa käytetty vuorovaikutustilanne ja siinä koen olevani hyvä. Osaan kuunnella asiakasta ja perustella miksi hänen pitäisi liikeharjoitteita tehdä. Fysioterapeuttinen myyminen on hieman erilaista, myydään ajatus asiakkaan päähän ja toivotaan sen kantavan hedelmää. Mitä paremmin myyty ajatus, sitä todennäköisemmin asiakas tekee liikeharjoitteita. Summa summarum, mä osaan siis myydä.

Vaikka kehittymiseni myyjänä myyntipäivien aikana oli valtavaa, en silti sanoisi olevani myyntitykki. Monta asiaa myynnissä olisin voinut tehdä toisin. Jokaisesta tapauksesta sai lisäoppia omaan toimintaan ja nyt on vasta myynnin siemen kylvetty. Miten se tästä eteenpäin kasvaa, on mun käsissä...ja veikkaan, että siellä mukavuusalueen ulkopuolella joutuu vielä paljon viettämään aikaa.

Kantava voima myyntipäivissä oli kuitenkin tiimi ja projektipäällikkö. Tiimin keskinäinen positiivinen hyvä pöhinä, toisen tukeminen ja kannustaminen sekä projektipäällikön pelinlukutaito oli meidän työskentelyn kantava voima. Projektipäällikkö näki, että mikä toimii ja mikä ei ja sotasuunnitelmia muuteltiin sen mukaan. Kenellekään ei annettu mahdollisuutta jäädä murjottamaan epäonnistumisten jälkeen vaan tsempaten ja onnistumisten kautta nostatettiin fiilistä.

Innolla odotan mitä näiden myyntipäivien annilla vielä saadaan tiimin kesken aikaan. Huikeita kasvukokemuksia oli mukava seurata myös muiden osalta.  

Hyvä Motive!

Positiivista anarkiaa opiskelijan arkeen!

Tampereen ammattikorkeakoulun Y-kampus järjestää vaihtelua opiskelijan arkeen erilaisilla tapahtumilla. Olen jo useamman vuoden ajan käynyt kuuntelemassa Nuoret Onnistujat - tapahtumaa, jossa nuoret yrittäjät ovat kertoneet oman "reseptinsä" menestykseen. Tilaisuudet ovat olleet inspiroivia ja menestyjien ajatuksia on tullut peilattua omaan elämään.  

Tällä kertaa puhujina olivat Kimpuren Kerttu ja Duudsoneitten HP. Kaksi erilaista menestystarinaa, mutta paljon yhtäläisyyksiä menestyjien ajatusmaailmassa oli kuultavissa. Tie menestykseen ei ole ollut pelkkää nousukiitoa ja onnen tunteita. Matkan varrelle on mahtunut epäonnistumisia, kivikoita ja uupumista. Nämä eivät kuitenkaan ole onnistujia pysäyttäneet vaan he ovat löytäneet keinot rämpiä läpi esteiden kohti unelmaa. Usko omaan tekemiseen ja intohimo omaa juttua kohtaan ovat olleet merkittävässä asemassa menestyksen takana. 

Menestys on vaatinut molemmilta riskien ottoa, paljon töitä ja pitkäjänteisyyttä. He ovat menneet eteenpäin tekemisen asenteella, tehneet mitä ovat halunneet eivätkä miettineet mitä muut ajattelevat heidän tekemisestään tai odottavat heidän tekevän. Molemmat ovat määrätietoisesti astelleet kohti unelmaansa ja matkan varrella unelmia on tullut lisää, ne ovat kasvaneet ja määrätietoiset askeleet ovat edelleen käynnissä kohti seuraavaa unelmaa. 

Yrittäjän matka ei kuitenkaan onnistu ihan täysin yksin vaan tärkeää on tukiverkon läsnäolo sekä verkostoituminen. Rohkea lähestyminen yhteistyötahoihin ja täydellä sydämellä asian eteenpäin vieminen ovat tuoneet molemmille kullan arvoisia kontakteja. Tärkeä tukiverkko yrittäjän maailmassa yhteistyötahojen lisäksi on tietenkin läheiset sekä paikka, jossa vaihtaa vapaalle ja rentoutua. Arjen pienistä tähtihetkistä nauttiminen ja hetkessä eläminen on tärkeää. 

Menestys ei tule yhdessä yössä ja matkalla on puskettava pelottavienkin asioiden läpi. Ajatuksissa ei saa antaa peloille valtaa vaan on mentävä määrätietoisesti eteenpäin ja uskottava itseensä. Pelko pois!, Mikään ei oo mahorotonta!, Pystyt ihan mihin vaan! ja Täydellä sydämellä! olivat lausahduksia,joita kuultiin menestyjien suusta. 

Itseään ja tekemisiään ei pidä ottaa liian vakavasti. Tarpeen tullen pitää pystyä nauramaan itselleen. Positiivisella asenteella eteenpäin niin menestys on taattu. Positiivinen anarkia-termi on Duudsoneiden ajatusmaailman kiteyttävä lausahdus, joka kuvaa jekkuilijoiden pehmeämmän puolen. 

Näiden menestystarinoiden ja ajatusten saattelemana on hyvä aloittaa oma ura tiimiyrittäjänä Motivessa. 

Tapahtuman jälkeen otettiin selfie HP:n kanssa sekä kuultiin vielä lisää HP:n positiivisesta anarkiasta. Melkoinen Duudsoni ja syrän puhrasta kultaa .

Motive ottaa koppia!

Kesän pienet tähtihetket ❤

Kesä on kohta mennyt menojaan ja syksy on jo nurkan takana. Mihin tämä aika oikein rientää? Vaikka niinhän se tekee, kun on mukavaa. Kesä on ollut työntäyteinen, mutta on siihen onneksi mahtunut paljon muutakin ja arjen pieniä tähtihetkiä olen totisesti saanut viettää.

Olen vieraillut asuntomessuilla, mökkeillyt, syönyt hyvin, käynyt terassilla, nauttinut punaviiniä, iloinnut aurinkoisista hetkistä, tavannut ystäviä ja täyttänyt pakastimen mustikoilla, mansikoilla ja vadelmilla. Mukavia muistoja on kesältä kertynyt...

Yksi kesän kohokohdista oli varmasti osallistuminen Roihu -leirin rakennusleirille, jossa tosin vietin vain viikonlopun. Mutta oi, mikä paluu lapsuuden ja nuoruuden harrastuksen pariin...ei se partiolaisuus ihmisestä näköjään mihinkään lähde, yhtä onnellinen on edelleen teltassa nukkumisesta ja ulkona syömisestä (vaikkei leiriruoka edelleenkään mun herkkua ole) kuin silloin nuorempanakin. Näitä hetkiä soisi myös syksyyn mahtuvan.

Vaikka kesän toivoisi jatkuvan ikuisesti ei syksykään huonolta vaihtoehdolta tunnu, kun katsoo kalenteriin ja tulevia asioita hetken aikaa miettii. Fysioterapeuttiopintoja on nyt takana 2 vuotta ja jäljellä vielä 1,5 vuotta. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin tulee opiskelu hieman muuttumaan kun Proakatemia viikon päästä käynnistyy. Mielenkiintoisia projekteja varmasti tiedossa, kun 10 fysioterapeuttiopiskelijaa ja 9 sosionomiopiskelijaa lyö viisaat päät yhteen ja ideoi projekteja. Tulevien projektien myötä saadaan kerättyä kokemuksia yrittäjyydestä ja kehitettyä ammatillisia taitoja.

Uusien koulutuulien lisäksi syksyssä on mitä odottaa...lokakuussa matkustan viideksi viikoksi Espanjaan suorittamaan työharjoittelua. Kohderyhmänä suomalaiset Benalmadenassa asuvat eläkeläiset ja Fuengirolan Suomi-koulun lapset. Tiedossa liikunnan riemua ja rentoa meininkiä aurinkoisessa ja lämpimässä maassa. Hienoa, että vielä tässä iässä opiskelu tarjoaa ainutlaatuisia elämyksiä ja kotiinkin on sitten mukava pitkän reissun jälkeen palata.

Ajatuksena olisi reissupäiväkirjaa tänne kirjoitella, katsotaan miten aurinkorannikon kiireiltä siihen jää aikaa ;) ...

❤  Ihanaa loppukesää/alkavaa syksyä! ❤

Faber est suae quisque fortūnae

- Jokainen on oman onnensa seppä.

Opiskelijan arki näyttäisi olevan kiireistä aikaa...viime kirjoitus on elokuulta ja voi kuinka aika lentää. Arjen pienten tähtihetkien kirjaaminen tänne viikoittain tai edes kuukausittain ei näköjään ota onnistuakseen. Mutta jos edes silloin tällöin saa istahdettua alas ja kirjoitettua summa summarum tähtihetkistä niin olkoon se sitten niin.

Kevät on jo pitkällä näillä leveyspiireillä, leskenlehdet ja sinivuokot ovat tupsahtaneet maisemiin. Ja katupöly pöllyää oikein urakalla. Kuljin työharjoitteluun viisi viikkoa pyörällä ja hengityssuojaimelle olisi ollut käyttöä. Matkaa työharjoittelupaikkaan kertyi 7 km suuntaansa eli oikein hyvä arkiliikunnan annos tuli päivässä tehtyä. Aamupakkasessa viilettäminen pyörän selässä oli hyvä herätys päivään. 

Työharjoittelun suoritin Nokian terveyskeskussairaalan vuodeosastolla. Fysioterapeutin työn lisäksi moniammatillinen työskentely tuli tutuksi. Yhteistyö lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan kanssa on tärkeää vuodeosastolla. Eikä tietenkään unohdeta potilaan ja omaisten kanssa tehtävää yhteistyötä. Parasta tässä työssä ovat konkreettiset tulokset, kun olet tehnyt itsesi tarpeettomaksi. Se tunne, kun potilas pääsee liikkumaan ihan itse ilman avustusta. Viisi viikkoa kului kuin siivillä ja työharjoittelu vahvisti jälleen ajatusta, että ihan oikealla alalla olen! 

Työharjoitteluiden myötä olen saanut syksyn ja kevään aikana tutustua mukaviin ja inspiroiviin ihmisiin. On hienoa nähdä ammattilaisia työssään ja heidän myötään opiskeluinto vain kasvaa. Jonain päivänä minäkin olen yhtä taitava fysioterapeutti. 

Vielä on muutama viikko kevään opintoja jäljellä eli koulunpenkille istahdan vielä hetkeksi ennen kesätöiden alkua. Kesäpäiviä rytmittää teho-osaston sihteerin arki, mutta eiköhän siinä lomassa ehdi myös akkuja lataamaan tulevaa varten. Syksyllä opiskelussa nääs puhaltavat uudet tuulet, kun siirryn opiskelemaan Pro-akatemiaan. Viimeiset puolitoista vuotta opiskelen fysioterapiaa projektien kautta ja niistä sitten syksyllä lisää. 

Positiivisella asenteella siis eteenpäin ja kohti unelmia, matkasta nauttien. 

Minun Irlantini

Kesäloma on mennyt kuin siivillä ja kohta koittaa arkinen aherrus. Suomen kesä on ollut viileä ja sateinen, mutta on niitä aurinkoisiakin päiviä lomaan mahtunut. Olen saanut viilettää pitkin kesää vapaasti vailla suurempia suunnitelmia ja paljon ihania hetkiä on mieleen tallentunut. Akut on ladattu seuraavaa kouluvuotta varten. 

Kesän yksi kohokohta oli Irlannin lomani. Vierailuni vehreässä saarivaltiossa oli jo kolmas. Aiempina kertoina on koluttu itärannikkoa, mutta tällä kertaa tie vei länsirannikolle. Piipahdettiin myös saaren eteläosassa, joten saatiin nauttia sadekuurojen lisäksi myös auringonpaisteesta. Sää mukaili reissun ajan perinteistä Irlannin säätä: sadekuuroja ja pilvistä. Kotoisaa eikö?

Rakastan Irlannin vehreitä nummia, kapeita teitä (vasemmanpuoleista liikennettä...), kiviaitoja, lampaita, kauniita maisemia ja ystävällisiä ihmisiä. Erityisesti olen kiitollinen rakkaista ystävistäni, joiden luona on aina kotoisaa. Jokaisella vierailulla olen saanut sydämellisen vastaanoton ja tuntuu kuin olisi saapunut kotiin. Kuka olisi arvannut vuonna 2000 Rhodoksella, että tämä ystävyys tulee kestämään vuodesta toiseen? 

Olen siis tavannut rakkaat Irlannin ystäväni kesälomareissulla Rhodoksella ja vuosien varrella olemme tavanneet vuoroin Suomessa ja Irlannissa. Facebook, sähköposti ja Skype pitävät kuulumiset ajantasalla vaikka eri mantereella asutaankin. Samalla aaltopituudella pyöritään ja on ihana vaihtaa ajatuksia elämästä heidän kanssaan.  Kiitos rakkaat, että olette olemassa! 

Minun Irlantini, kuvina, olkaatte hyvät!

Pavlova á la Emily

Kuvien lataaminen tähän blogiin ei ole kovin sujuvaa, joten tässä vain pieni otanta matkasta. 

Mukavaa viikonloppua!

Ensi viikolla päästään vielä nauttimaan (toivottavasti?!) lämpimistä ilmoista...



 

Kohti käytännön harjoittelua!

Koulun penkkiä on tullut nyt kulutettua 9 kuukautta ja paljon on asioita opittu sekä paljon on asioita laitettu mieleen kypsymään. Ensimmäisen vuoden aikana on keskitytty terveen ihmisen liikkumisen havainnointiin ja luotu pohjaa "normaalille". Seuraavien vuosien aikana tullaan opiskelemaan kehon toimintaa, kun "normaalin" tilalle tulee muutoksia. Tarkkailun ja havainnoinnin siemen on näiden kuukausien aikana istutettu meihin fyssarin alkuihin ja kadulla kävelevien ihmisten kävelytyyleihin tulee kiinnitettyä huomiota. (Eli nou hätä, jos joku sua kadulla jää tuijottaan tai kaverin kanssa supisee susta...tulevia fysioterapeutteja ne vain on .)

Muutaman päivän päästä koittaa tulevien fyssareiden "tulikoe" eli 2 viikon käytännön harjoittelu alkaa! Tiedossa siis havainnointia, opiskelua ja tietojen siirtämistä käytäntöön. Koulua on kokonaisuudessaan enää kolmisen viikkoa jäljellä ja muutamia kirjallisia töitä vielä tehtävänä, mutta kohta voi sanoa: "Ohi on eka koulu vuosi, täältä tullaan kesä!"

 

Nyt on jatkettava matkalaukun pakkaamista, koska suuntaan käytännön harjoitteluun pohjoiseen, vanhempien lihapatojen ääreen .