torstai 23. lokakuuta 2014

Taitoluistelun taikaa!

Mainitsinkin viime postauksessa uusista harrastuksista, jotka nyt syksyllä olen aloittanut. Nämä ansaitsevat omat postauksena ja ensimmäisenä vuorossa taitoluistelukurssi :D.

Pääsin opintojen myötä kokeilemaan lapsuuteni haaveharrastusta, taitoluistelua. Kyseessä on Unipolisport :in järjestämä 10 kerran alkeiskurssi yhdessä Kooveen taitoluisteluseuran kanssa. 

Kurssista on nyt takana kolme kertaa ja olen myyty (oikeasti olin myyty jo ekan kerran jälkeen :D). Kurssi ja taitoluistelu on juuri sellaista kuin olin sen kuvitellutkin olevan: superkivaa!

Olen aina tykännyt luistelusta ja lapsena taitoluistelukisat telkkarista oli ihan must see - juttu. Ihailin ja edelleen ihailen luistelijoiden liikkeen sulavuutta ja taidokkaita liukuja sekä hyppyjä. Tavoitteenani on saavuttaa edes pieni pala tuota sulavuutta ja taitoa luistimilla.

Ensimmäisillä kerroilla on käyty läpi perusluistelua, sisäkaarella ja ulkokaarella luistelua, , piruetteja, liukuja ja sirklausta. Onpa tehty myös valssikäännöksiä ja valssihyppyjä. 

Taitoluistelu on yllättävän rankkaa ja jalkaparat ovat koetuksella ;), mutta se tunne onnistuneiden pyörähdyksien ja hyppyjen jälkeen on aika huikea. 

Jalkaparat ovat koetuksella myös uusien luistimien takia...kuten sanoin, olin ekan kerran jälkeen niin myyty, että marssin ostamaan kaunoluistimien tilalle oikeat taitoluistimet. Näiden sisäänajo ottaa aikansa, mutta ne antavat jäähän huomattavasti paremman tuntuman (joten pieni kärsimys ei haittaa...). 


Olen uudesta lajista ihan innoissani ja odotan kovasti sitä päivää, kun sulavuus ja taidot ovat hallinnassa. Sitten on tiedossa postausta ehkä jopa videon kera? 

Taitoluistelutunnelmista täytynee palata toisenlaisen kirjoituksen pariin. Ensimmäinen jakso koulussa päättyy ja pari raporttia pitäisi kirjoittaa. Seuraavaksi pyörähdän hetkeksi alle kouluikäisen sekä vanhuksen liikkumisen havainnointiraportteihin :D

Itsenäisen työskentelyn päivän kruunaa tänään vielä +35c Om Flow -joogatunti, josta sitten omaa postausta myöhemmin tiedossa. 

Mukavaa loppuviikkoa :D!

 


perjantai 10. lokakuuta 2014

Kiireistä opiskelijaelämää!

Hui, miten tuo aika rientää, kaksi kuukautta koulua takana ja uskomaton määrä tietoa pääkopassa tai ainakin on tullut siihen suuntaan, mutta osa tiedosta on viuhahtanut ohi niin nopeaa, ettei se ole mihinkään tietonystyrään kiinnittynyt... :D 

Tunne siitä, että on oikeassa paikassa on vain vahvistunut päivä päivältä. Ensimmäisten viikkojen väsymys on helpottanut, mutta tilalle on tullut jokaöiset unet koulusta ja lihaksista (milloinkohan näistä sitten pääsee eroon...).

Orientaatioviikkojen jälkeen päästiin "itse asiaan" eli varsinaisiin fysioterapia-opintoihin. Ensimmäisenä vuonna keskitytään terveen ihmisen liikkumiseen. Luodaan siis pohjaa, jonka perusteella virheasentoja ym. ongelmia voidaan myöhemmin etsiä/tutkia. Oma keho ja liikkuminen sekä liikkeen tunnistaminen eri lihaksissa on tullut tutuksi harjoitustunneilla sekä liikuntatunneilla (kyllä, meillä on liikuntaa kouluaineena :D). 

Harjoitustunneilla on tutkittu kanssaopiskelijoita, palpoitu (eli tunnusteltu) pinnallisia lihaksia ja luisia maamerkkejä (solisluu, lapaluu, lantion luut jne.) ja liikuntatunneilla on pilateksen, joogan ja kuntopiirin keinoin tutustuttu oman kehon toimintaan ja lihaksiin. 

Paljon on myös käytetty niitä kuuluisia istumalihaksia, erityisesti anatomian tunneilla. Näillä tunneilla on käyty ihmistä luu-luulta, lihas-lihakselta, nivel-niveleltä läpi kalvosulkeisilla (kuulostaa kivalta, eikö ;)?) Onneksi näiden tuntien vastapainoksi on viimeisen vuoden opiskelijoista kaksi pitänyt perjantaisin meille tulokkaille anatomian palpointi -tunteja, joissa on kerrattu ja luurangon avulla käyty läpi lihaksien lähtö- ja kiinnityskohtia. 

Suurena apuna opiskeluissa on ollut edellinen työni, jonka myötä sanasto on tuttua (enää on vain täytynyt opetella, että missä kohtaa kehoa tietämäni sanat sijaitsevat), mutta kyllä niissä silti urakkaa on ollu ja on edelleen. 


Ensimmäinen anatomian tentti oli ja meni. Tuloksia vielä odotellaan, että menikö läpi vai kutsuuko uusinta ;). Seuraava anatomian tentti on tulossa ja ahkera lukeminen on käynnissä ja jatkuu ensi viikolla, "itsenäisen työskentelyn viikolla" (jotkut voivat kutsua tätä myös syyslomaksi...). 

On opiskelujen ohella onneksi ehtinyt muutakin tehdä, kuin istua nenä kiinni kirjassa. Kiitos vapaiden viikonloppujen. Illanistujaisia on vietetty, after school/work punaviinilasillisia on juotu, on mökkeilty ja kerätty puolukat pakkaseen. Eikä ne normi liikunnatkaan ole pois viikko-ohjelmasta jääneet, zumbassa olen edelleen innoissani hyppinyt :D. Zumban lisäksi pari uutta lajia on lähtenyt kokeiluun, Flow-jooga ja taitoluistelu. Nämä ansaitsevat sitten ihan omat postauksensa, kunhan pääsen lajien saloihin syvemmälle :D.


Täytyy kirjoitella hieman useammin, jottei mene kilometripostauksen puolelle nämä jutut...(tätä juttua olis vaan jatkunut ja jatkunut ;)) 

Mukavaa viikonloppua ja täällä ainakin katsotaan tänään Vain elämää :D !

Bongasin yhdestä blogista pienen haasteen "Elämäni A:sta Ö:hön. Katsotaan milloin saan sen tänne kirjalliseen muotoon :D. 


tiistai 26. elokuuta 2014

Ekaluokkalainen ;)

 Ensimmäisestä kouluviikosta selvitty hengissä ja toinen viikko pyörähti käyntiin reippaasti. Päällimmäisenä tunteena on jäänyt mieleen väsymys sekä tunne, että on juuri oikeassa paikassa :D.

Uusia nimiä on opeteltavana 41 (tällä hetkellä muistan 15 nimeä, ehkä!?) + siihen vielä opettajien nimet, TAMK kampuksen rakennukset, luokkakoodit, ruokalat jne. lista on piiiiiiiitkä. Vähemmästäkin saisi aivonystyrät sekaisin. Onneksi ensimmäinen viikko oli kevyt laskeutuminen arkeen, tietotulvinensa kaikkineen. Riitti, että oli läsnä, kuunteli ja välillä leikki ihania nimileikkejä ym. tutustumisleikkejä. 

Meidän fysioterapeuttiryhmä vaikuttaa todella hyvältä porukalta, ikäjakauma 18-39, kaikki iloisia, sosiaalisia ja innokkaita opiskelijoita :D. Poikia tai siis nuoria miehiä löytyy 8, melkoinen Girl Power luokassa vallitsee.

Pikkuhiljaa lähdetään opintoja viemään eteenpäin, tänään pidettiin ensimmäinen tutoristunto. Nämä tutoristunnot tulevat olemaan iso osa koulutusta, joka käydään siis PBL eli Problem Based Learning  - metodin mukaan. Ensivaikutelma näistä istunnoista on hyvä, ryhmädynamiikka oli kohdillaan ja aihekin sellainen, josta saatiin asioita ammennettua. Kyllä tämä opiskelu tästä hyvin alkaa.

Huomenna on ATK-lähtötasotentti (Jep, se missä tehdään wordiin, exceliin ja power pointiin kaikkia kivoja pikku harjoituksia...) A-P-U-A...olen kyllä kaikkia yllämainittuja ohjelmia käyttänyt enemmän tai vähemmän koulu- ja työurieni aikana, mutta hieman hirvittää, että miten testissä käy? Peukut pystyyn, että pääsen läpi :D

ATK-lähtötasotestin lisäksi edessä on Anatomian alkukoe, joka on jo reilun viikon päästä. Nenä kiinni kirjassa siis tästä eteenpäin, aivonystyrät sauhuten :D.

Iltalukemista
 Kunhan koulu, opiskelijakaverit ja käytännöt tulevat tutuiksi niin ehkä väsymyskin vähän hellittää. Voi alkaa keskittyä olennaiseen, oppimiseen :D !
 
 

perjantai 15. elokuuta 2014

Loma ja paluu arkeen...

Ihanaa lomaa kohta takana 4 viikkoa ja vielä pari päivää saa löhöillä ennen kuin totinen arki alkaa. Jännitystä on ilmassa, mutta parempi olla antamatta sille valtaa ennen tiistaita :D.  

Nii-in tiistaina se sitten alkaa: opiskeluni fysioterapeutiksi, kääk, jes, apua, ihanaa!!

Jotta ei menisi jännityksen maksimoinniksi tämä kirjoitus niin palataan hetkeksi loman taikaan. Paljon mahtui menoa ja meininkiä lomaan, tässä pintaraapaisu menoista ja fiiliksistä.  

Upeat helteet jatkuivat melkein koko lomani ajan (yhden käden sormilla voi laskea sadepäivät :D). Oli ihanaa maata rannalla ja nauttia auringosta, eikä pään vaivaa tuottanut pukeutuminenkaan, hellekuteet päälle ja eikun menoks.


Ensimmäisen lomaviikon vietin äidin (ja siskonpoikien) kanssa mustikoita poimien ja uiden kotikonnuilla, jonka jälkeen suunnattiin yhdessä (siis minä ja äiti) junalla pohjoiseen.


Sodankylässä vietettyjen leppoisten löhöpäivien jälkeen tein visiitin Rovaniemelle ja kyläpaikoista ei ollut pulaa. Iltaisin sai kaatua sänkyyn väsyneenä päivän touhuista. Ihania hetkiä, syvällistä ja vähemmän syvällistä jutustelua ystävien kanssa ei voita mikään. Vaikka välissä on kuukausia, ettei olla yhteydessä on ihana huomata jutun luistavan ja tuntuu kuin vasta olisi nähty. Kiitos ihanat ystäväni, olette minulle tärkeitä ♡!

Kyläluutailun jälkeen palasin takaisin Sodankylään äidin ja isin huomaan. Mustikoita poimiessa, auringosta nauttiessa, käsitöiden parissa, shoppaillen ja rennosti löhöillen kului loppu pohjoisen lomani.


Mieli sai levätä oikein urakalla ja Lappi tarjoili parastaan (eikä sääskistäkään ollut suurta haittaa...).

Vaikka hyvin tänne etelään olenkin kotiutunut, niin kyllä sisimmässä asustaa pohjoisen tyttö. Se hiljaisuus, luonto ja väen vähyys vaan saavat ihmisen rauhoittumaan paremmin. Ei ole kiire, eikä tarvitse ruuhkissa ajella. Tykkäsin! 



                               "Voit viedä tytön pois Lapista, mutta et Lappia tytöstä."

Kotona arjesta kertovat jo viikaamattomat pyykit, astianpesukoneen hurina ja mieleen hiipivä stressi syksyn kuvioista...

Positiivisin mielin kuitenkin nautin arjesta tässä ja nyt, hyvin kaikki menee :D !
 





perjantai 4. heinäkuuta 2014

Haikeita jäähyväisiä!

Vähiin käy työpäivät ja sen myötä ollaan tulossa haikeisiin jäähyväisiin. Yksi luku elämässä päättyy ja uusi alkaa. Vaikka innolla odotan kesälomaa ja syksyä niin silti työkavereiden hyvästeleminen on vaikeaa. 


Viime viikkoina on tullut muutamat jäähyväiset jo jätettyä. Omia työpäiviä on vielä jäljellä muutama (loman alkuun 13 pv, joista työpäiviä 9), mutta osaa työkavereista en enää työn merkeissä nää. Hienosti selvisin näistä jäähyväisistä, pienellä silmän kostumisella (vaikka oli halaukset ja kaikki).

Tunnustaudun herkäksi ihmiseksi (joskus jopa liian herkäksi). Kaikki jäähyväiset, ilon hetket, valmistujaiset, häät, koskettavat kappaleet, elokuvat, sarjat jne. (listaa voisi jatkaa loputtomiin). Toisin sanoen kaikki hetket, joissa on tunnetta mukana niin tämä herkkis on täysillä tunteessa mukana. Eli siis tippa linsissä.

Yritän kuitenkin ajatella tämänkin piirteen jollain tavalla hyväksi. Ainakaan suru, murhe tai tunne eivät patoudu sisälle. Eivätkä jäähyväisetkään lopullisia ole, syksyllä alkava koulu sijaitsee ihan työpaikan vieressä, joten entisellä työpaikalla tulee varmasti piipahdettua kerran jos toisenkin. 

Muutos tuo aina mukaan uutta ja samalla se edellyttää, että jostain vanhasta on luovuttava. Tulevaisuuden minä kiittää näistä opeista joita hyvästit, muutokset ja uudet tuulet tuovat tullessaan. 

 

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Vapaapäivä Bollywood-tanssin tahtiin!

Vapaapäivä = lepopäivä ei kohdallani monestikaan toteudu. Tänäänkin siskon kanssa jalo ajatus oli vain olla ja ehkä vähän jotain takapihan puskaa siistiä..., mutta miten siinä sitten kävikään?

No, lepopäiväksi ei tätäkään vapaapäivää voi kutsua :D.

Aamusta käytiin pienellä shoppailureissu Pirkkalassa. Sieltä suunnattiin valmistamaan lounasta siskon luo. Yhteisen vapaapäivän sattuessa kohdalle on tapanamme lounaalla kokeilla uusia reseptejä. Tänään lautaselle päätyi Paahdettu kukkakaalisalaatti tonnikalan, mansikoiden ja uusien perunoiden kera. Nam!


Jälkkäriksi raparperi-mansikkakaurapaistosta, joka vei kielen mennessään!


 Hyvän lounaan jälkeen siirryttiin takapihalle nauttimaan auringosta, ihasteltiin kasvihuoneen ensimmäistä paprikaa ja hetki ehkä jopa levättiin ;).
 

Pihatöiden jälkeen suunnattiin sorsapuistoon, ohjelmassa oli Puistobollywoodia eli puistojumppaa Bollywood-teemalla. Musiikki oli hyvää, askelkuviotkin melko hyvin taittuivat ja hiki virtasi, täydellistä siis!  






Puistobollywoodin jälkeen mentiin hurraamaan siskonpojan 6 vee jalkapallopeliä. Siellä ne pienet Ronaldot, Messit ja Litmaset mennä viipottivat pallon perässä. Go PP-70!


Mukavan päivän päätteeksi istahdan hetkeksi sohvalle katsomaan Greyn anatomiaa. Iltapalaksi lasi viiniä, pari palaa tummaa suklaata ja rahka ananaksilla.  
Kiitän ja kumarran, tänään oli hyvä päivä  :D !




perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kuntotestiä ja itsensä voittamista

Noin vuosi sitten marssittiin Suvin (alias Life, dreams and wellness ) , Lauran ja Paulan kanssa Nokialle, jossa Kuntotehdas punainen ovi järjesti meille kuntotestin. 
Tänään oli uusinnan aika, vuosi treeniä (enemmän tai vähemmän) takana ja jännitys oli käsin kosketeltavaa. Oliko tullut muutosta? 


Hymyt sen kuin kirkastuivat testien edetessä! :) Muutosta oli tullut ja parannusta saatiin joka osa-alueella, hyvä me!

Kuntotesti alkoi alkulämmittelyllä. Kukkokävelyä, pupuja, karhuja ym. lämmittelyliikkeitä tehtiin hymyssä suin. 

Testeissä aikaraja oli 30 s ja tavoitteena tehdä niin monta toistoa kuin mahdollista. (Laitan sulkeisiin edellisen vuoden tulokset vertailukohteeksi).
 
Ensimmäisenä testiin pääsi kyykyt. Syke huiteli katossa käsien viuhtoessa kyykyille tahtia: 30s 37 kyykkyä (29 kyykkyä). 

Kyykkyjen jälkeen oli vuorossa staattinen pito: 10s (5s) Huikea parannus, mutta tässä on vielä rutkasti kehitettävää  :) 

Vatsat tehtiin istumaannousuna niin, että kädet pitkinä kosketus varpaisiin ja pään yläpuolelle: 19 toistoa (15 toistoa)

Punnerukset lankkupidosta vuorotahtiin "nousu": 18 toistoa (10 toistoa). 

Lopuksi testattiin vielä liikkuvuutta, eli kantapäät laatikkoa vasten ja eteentaivutuksella työnnettiin puhelinta niin pitkälle kuin pystyi: 15 cm (8,5 cm)

Oma fiilis parannuksista on ihan mieletön, upeita tuloksia! Parannettavaa toki on ja niin pitääkin olla!

 
Viimeisenä (ja pahimpana) kuntotestissä juostiin Cooperin testi, jossa tavoitteena on 12 minuutin ajan juosta niin paljon kuin mahdollista. Tätä jännitettiin eniten, koska verenmaku suussa on juostava, jos mielii saada hyvän tuloksen. 

Oma tavoite oli juosta 2000 m,  jolla pääsisi edellisen vuoden (1870 m) keskitaso katergoriasta hyvään. 

Juoksin 2095 m eli ylitin oman tavoitteeni ja tähän suoritukseen olen enemmän kuin tyytyväinen.



Hyvin huono Huono Keskitaso Hyvä Erinomainen
20–29 M alle 1600 m 1600–2199 m 2200–2399 m 2400–2800 m yli 2800 mselvennä
N alle 1500 m 1500–1799 m 1800–2199 m 2200–2700 m yli 2700 m
30–39 M alle 1500 m 1500–1899 m 1900–2299 m 2300–2700 m yli 2700 m
N alle 1400 m 1400–1699 m 1700–1999 m 2000–2500 m yli 2500 m
40–49 M alle 1400 m 1400–1699 m 1700–2099 m 2100–2500 m yli 2500 m
N alle 1200 m 1200–1499 m 1500–1899 m 1900–2300 m yli 2300 m
50+ M alle 1300 m 1900–1599 m 1600–1999 m 2000–2400 m yli 2400 m
N alle 1100 m 1100–1399 m 1400–1699 m 1700–2200 m yli 2200 m

 Kelpo suoritus :)  ja rankka, huh! Hiki virtasi, kädet tärisivät ja jalat huusivat armoa, mutta hymy säilyi kasvoilla (melkein) koko kuntotestiurakan ajan. Suosittelen keräämään kokoon porukan ja varaamaan ajan kuntotestiin. Oman itsensä voittaminen on parasta ikinä! 

torstai 5. kesäkuuta 2014

One happy cyclist - työmatkapyöräilijä

Mie työmatkapyöräilen kesäisin. Tai oikeastaan alkukeväästä pitkälle syksyyn, jos vain mahdollista. Ja haaveilen kevyestä matkapyörästä. 

Tämän hetken menopeli on maastopyörä, tuunattuna kapeilla renkailla, mutta ei sillä kevyen matkapyörän vauhteihin päästä. Vauhtihan on suoraa verrannollinen polkemisen määrään, mutta kevyt pyörä rullaisi paremmin. Pyörälläni kuitenkin pääsee töihin ja kotiin, se kait se pääasia tuossa työmatkapyöräilyssä on :D.

Matkaa kertyy päivässä 26 km ja aikaa per suunta kuluu 45-60 min. Kilometrejä toukokuun alusta kertynyt jo n. 381 km (ihan jokainen polkumetri ei ole tilastoon päässyt). Jos olisin lähtenyt kohti pohjoista polkemaan niin Vaasa olisi jo kirkkaasti ohitettu :D.

Kotimatka taittuu yleensä hitaampaa monestakin syystä: ei ole enää kiire (hitaiden aamujen nautiskelijalla tulee yleensä töihin kiirus...), ei ole energiaa polkea reippaasti (ne välipalat, ne välipalat, kuka niitä aina muistaa!) ja kauniina päivänä nautiskelen auringosta (aurinkoisina päivinä kotimatka taittuu yleensä myös mutkan kautta). 

Työmatkapyöräillessä ehtii tuulettaa päätään kaikista ajatuksista ja toisinaan matkan aikana ehtii ajatella kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Mie en kuuntele musiikkia pyöräillessä johtuen siitä, että työpäivä kuluu enimmäkseen kuulokkeet korvilla. Annan pyöräillessä korville lepohetken. Musiikki myöskin häiritsee tuon ajatuksen virtaamista eikä tuuletus siten toimi :D

Työmatkapyöräilyssä on hyviä puolia ja yleensä hyvällä mielellä jaksan polkea matkan. Toki on päiviä, kun ei sitten niin millään inspiroisi polkea ja tuntuu pakkopullalta koko homma. Silloin mennään sinnillä etiäpäin. Seuraavana päivänä yleensä kulkee taas rattoisasti. Ja sateisina päivinä voi hyvillä mielin hypätä bussiin. 

Parasta työmatkapyöräilyssä on aamut. Tänä aamuna luonto tarjoili kauneintaan. Hellepäivän tulon aisti jo aamun trooppisesta, hivenen utuisesta ilmasta. Näsijärvi oli tyyni ja venesataman laivojen peilikuvat piirtyivät tarkkoina veden pintaan. Upeaa! Harmillisesti kiireen vuoksi en ehtinyt kuvia jäädä räpsimään, mutta hidastin tahtia hiukan saadakseni hetken kauemmin nauttia maisemista.

Bikeman, Roadrunner
Ja siis kypärä on tietenkin päässä, aina!