One happy cyclist - työmatkapyöräilijä

Mie työmatkapyöräilen kesäisin. Tai oikeastaan alkukeväästä pitkälle syksyyn, jos vain mahdollista. Ja haaveilen kevyestä matkapyörästä. 

Tämän hetken menopeli on maastopyörä, tuunattuna kapeilla renkailla, mutta ei sillä kevyen matkapyörän vauhteihin päästä. Vauhtihan on suoraa verrannollinen polkemisen määrään, mutta kevyt pyörä rullaisi paremmin. Pyörälläni kuitenkin pääsee töihin ja kotiin, se kait se pääasia tuossa työmatkapyöräilyssä on .

Matkaa kertyy päivässä 26 km ja aikaa per suunta kuluu 45-60 min. Kilometrejä toukokuun alusta kertynyt jo n. 381 km (ihan jokainen polkumetri ei ole tilastoon päässyt). Jos olisin lähtenyt kohti pohjoista polkemaan niin Vaasa olisi jo kirkkaasti ohitettu .

Kotimatka taittuu yleensä hitaampaa monestakin syystä: ei ole enää kiire (hitaiden aamujen nautiskelijalla tulee yleensä töihin kiirus...), ei ole energiaa polkea reippaasti (ne välipalat, ne välipalat, kuka niitä aina muistaa!) ja kauniina päivänä nautiskelen auringosta (aurinkoisina päivinä kotimatka taittuu yleensä myös mutkan kautta). 

Työmatkapyöräillessä ehtii tuulettaa päätään kaikista ajatuksista ja toisinaan matkan aikana ehtii ajatella kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Mie en kuuntele musiikkia pyöräillessä johtuen siitä, että työpäivä kuluu enimmäkseen kuulokkeet korvilla. Annan pyöräillessä korville lepohetken. Musiikki myöskin häiritsee tuon ajatuksen virtaamista eikä tuuletus siten toimi . 

Työmatkapyöräilyssä on hyviä puolia ja yleensä hyvällä mielellä jaksan polkea matkan. Toki on päiviä, kun ei sitten niin millään inspiroisi polkea ja tuntuu pakkopullalta koko homma. Silloin mennään sinnillä etiäpäin. Seuraavana päivänä yleensä kulkee taas rattoisasti. Ja sateisina päivinä voi hyvillä mielin hypätä bussiin. 

Parasta työmatkapyöräilyssä on aamut. Tänä aamuna luonto tarjoili kauneintaan. Hellepäivän tulon aisti jo aamun trooppisesta, hivenen utuisesta ilmasta. Näsijärvi oli tyyni ja venesataman laivojen peilikuvat piirtyivät tarkkoina veden pintaan. Upeaa! Harmillisesti kiireen vuoksi en ehtinyt kuvia jäädä räpsimään, mutta hidastin tahtia hiukan saadakseni hetken kauemmin nauttia maisemista.

Bikeman, Roadrunner

Ja siis kypärä on tietenkin päässä, aina!