Asanoiden pauloissa!

Taitoluistelun taikaa kirjoituksessa mainitsinkin toisesta syksyllä alkaneesta uudesta harrastuksestani, joka ansaitsee oman postauksensa, jooga nimittäin. 

Ihana jooga-ohjaajani/luokkakaverini Carita

Joogaajan maailmassa suuntauksia on moneen lähtöön, on astangaa, hathaa, kundaliinia ja niin edelleen. Jokaisen makuun löytyy varmasti jotain. En aio tässä postauksessa avata niinkään joogan maailmaa vaan kerron miten minä (vannoutunut zumbaaja, vauhtilajien rakastaja) löysin joogan ja hurahdin asanoiden sekä vinyasojen pauloihin.

Kiitos syksyllä alkaneiden Fysioterapeuttiopintojen sain mahdollisuuden tutustua joogaan. Laji oli etäisesti tuttu, naistenlehdistä ja pilates-tuntien kautta tietoisuus joogasta oli syntynyt, mutta olin ajatellut lajin olevan liian rauhallista zumban vauhdikkaaseen menoon tottuneena...Little did I know . 

Koulun liikuntatunnilla käytiin astangajoogan liikkeitä läpi, kun harjoiteltiin kehonhallintaa ja liikkumista. Seuraavana päivänä lihaksissa tuntui, että töitä on tehty, vaikka itse tunnin aikana ei "tuntunut missään". Ajattelin, että tämähän voisi olla kivaa.

Pieni kiinnostuksen siemen sai lisää kasvua, kun luokkakaverini Carita esitteli meille OmFlow-joogatunnin koululla. Kyseessä oli variaatioita asanoista (eli jooga-asennoista) sekä mini-vinyasoista ja liikkuminen tapahtui sulavasti liikkeestä toiseen. Oma kankeus paljastui tällä tunnilla ja ajattelin, että jooga voisi tuoda minun kroppaan kaipaamaani liikkuvuutta ja helpotusta lihaskireyksiin. Jutusteltuamme selvisi, että Carita ohjaa tunteja Om Yoga-koululla ja siellä kyseinen tunti pidetään +35 asteisessa huoneessa.

Se tunne, kun astelee +35 asteiseen huoneeseen ensimmäistä kertaa ja muistaa, että tarkoituksena on urheilla on sanoinkuvaamaton. Tuntuu, että henki salpaantuu ja rentoutuu yhtäaikaa. Lämpö valtaa lihakset ja jo alkulämmittelyn aikana hiki alkaa virrata. Lämpöjoogassa omakin kroppa taipuu asentoihin, joihin sen ei olisi uskonut taipuvan. Tunnin jälkeen mieli oli rauhallinen ja kaikki jumit, lihaskivut ja säryt olivat poissa. Uskomattoman hyvä olo! Ja siitä se hurahdus sitten alkoi .

Muutaman viikon joogauran aikana liikkuvuus on lisääntynyt huomattavasti ja tasapaino on parantunut huimasti. Onnistumiset asanoissa palkitsevat ja motivaatiota antaa asanoiden vaativammat ulottuvuudet. Vielä jonakin päivänä minäkin pystyn ja taivun! 
Joogan fyysisyydestä oman lukunsa antaa sykemittari, joka viime tunnin aikana kertoi keskisykkeen olleen 124 ja maksimisykkeen 167. Melkosia lukemia, kun ottaa huomioon, että liikkuminen rajoittuu joogamaton kokoiselle alueelle .
 
Fyysisten muutosten lisäksi myös mieli on joogan myötä rauhoittunut (tai viimeistään harjoitusten aikana ajatusten vyöry hiljentyy). Stressikäyrä on ottanut laskevan suunnan ja siinä suunnassa soisin sen pysyvän. 

Kannustan kaikkia kokeilemaan lämpöjoogaa, mieli ja kroppa kiittää!

 

Tervetuloa vuosi 2015!

Vuosi 2014 on taputeltu ja kokonaisuudessaan kyseessä oli upea vuosi. Tunneskaala (kuten kunnon vuoteen kuuluukin) heitteli surusta iloon, tylsyydestä innokkuuteen ja apeudesta onneen. Täydellistä!

Monta arjen pientä tähtihetkeä mahtui 365 päivään ja jokaisesta päivästä olen kiitollinen, niin hyvistä kuin huonoistakin. Huonojen päivien ansioista omassa asenteessa ja minuudessa on tapahtunut kehitystä. Toki kehitettävää riittää vielä tällekin vuodelle (nälkäkiukut kun eivät vieläkään ole kadonneet , hieman kuitenkin lieventyneet... luulisin...).

Uuden vuoden lupauksia tuli tehtyä muutama, osa ääneen sanottuja, osa lupauksia minulle itselleni. 

 Arkinen aherruskin käynnistyi tänään, kun joululoma loppui ja opiskelut jatkuvat. Sen verran on kirjallisia töitä tiedossa, että en lupaa postaustahtiin suuria muutoksia . Arjen tähtihetket kuitenkin jatkuvat ja tammikuun edetessä rakkaat harrastuksetkin tekevät paluun. Piirustus, jooga, taitoluistelu ja zumba haastavat niin kehoa kuin mieltäkin. Ja on ne siskonpojatkin (ja sisko) tiukasti arjessa mukana ! Kuten myös ihanat ystävät lähellä ja kaukana !

Onnellista ja ihanaa vuotta 2015! 

Taitoluistelun taikaa!

Mainitsinkin viime postauksessa uusista harrastuksista, jotka nyt syksyllä olen aloittanut. Nämä ansaitsevat omat postauksena ja ensimmäisenä vuorossa taitoluistelukurssi .

Pääsin opintojen myötä kokeilemaan lapsuuteni haaveharrastusta, taitoluistelua. Kyseessä on Unipolisport :in järjestämä 10 kerran alkeiskurssi yhdessä Kooveen taitoluisteluseuran kanssa. 

Kurssista on nyt takana kolme kertaa ja olen myyty (oikeasti olin myyty jo ekan kerran jälkeen ). Kurssi ja taitoluistelu on juuri sellaista kuin olin sen kuvitellutkin olevan: superkivaa!

Olen aina tykännyt luistelusta ja lapsena taitoluistelukisat telkkarista oli ihan must see - juttu. Ihailin ja edelleen ihailen luistelijoiden liikkeen sulavuutta ja taidokkaita liukuja sekä hyppyjä. Tavoitteenani on saavuttaa edes pieni pala tuota sulavuutta ja taitoa luistimilla.

Ensimmäisillä kerroilla on käyty läpi perusluistelua, sisäkaarella ja ulkokaarella luistelua, , piruetteja, liukuja ja sirklausta. Onpa tehty myös valssikäännöksiä ja valssihyppyjä. 

Taitoluistelu on yllättävän rankkaa ja jalkaparat ovat koetuksella , mutta se tunne onnistuneiden pyörähdyksien ja hyppyjen jälkeen on aika huikea. 

Jalkaparat ovat koetuksella myös uusien luistimien takia...kuten sanoin, olin ekan kerran jälkeen niin myyty, että marssin ostamaan kaunoluistimien tilalle oikeat taitoluistimet. Näiden sisäänajo ottaa aikansa, mutta ne antavat jäähän huomattavasti paremman tuntuman (joten pieni kärsimys ei haittaa...). 

Olen uudesta lajista ihan innoissani ja odotan kovasti sitä päivää, kun sulavuus ja taidot ovat hallinnassa. Sitten on tiedossa postausta ehkä jopa videon kera? 

Taitoluistelutunnelmista täytynee palata toisenlaisen kirjoituksen pariin. Ensimmäinen jakso koulussa päättyy ja pari raporttia pitäisi kirjoittaa. Seuraavaksi pyörähdän hetkeksi alle kouluikäisen sekä vanhuksen liikkumisen havainnointiraportteihin . 

Itsenäisen työskentelyn päivän kruunaa tänään vielä +35c Om Flow -joogatunti, josta sitten omaa postausta myöhemmin tiedossa. 

Mukavaa loppuviikkoa !

 

Kiireistä opiskelijaelämää!

Hui, miten tuo aika rientää, kaksi kuukautta koulua takana ja uskomaton määrä tietoa pääkopassa tai ainakin on tullut siihen suuntaan, mutta osa tiedosta on viuhahtanut ohi niin nopeaa, ettei se ole mihinkään tietonystyrään kiinnittynyt...  

Tunne siitä, että on oikeassa paikassa on vain vahvistunut päivä päivältä. Ensimmäisten viikkojen väsymys on helpottanut, mutta tilalle on tullut jokaöiset unet koulusta ja lihaksista (milloinkohan näistä sitten pääsee eroon...).

Orientaatioviikkojen jälkeen päästiin "itse asiaan" eli varsinaisiin fysioterapia-opintoihin. Ensimmäisenä vuonna keskitytään terveen ihmisen liikkumiseen. Luodaan siis pohjaa, jonka perusteella virheasentoja ym. ongelmia voidaan myöhemmin etsiä/tutkia. Oma keho ja liikkuminen sekä liikkeen tunnistaminen eri lihaksissa on tullut tutuksi harjoitustunneilla sekä liikuntatunneilla (kyllä, meillä on liikuntaa kouluaineena ). 

Harjoitustunneilla on tutkittu kanssaopiskelijoita, palpoitu (eli tunnusteltu) pinnallisia lihaksia ja luisia maamerkkejä (solisluu, lapaluu, lantion luut jne.) ja liikuntatunneilla on pilateksen, joogan ja kuntopiirin keinoin tutustuttu oman kehon toimintaan ja lihaksiin. 

Paljon on myös käytetty niitä kuuluisia istumalihaksia, erityisesti anatomian tunneilla. Näillä tunneilla on käyty ihmistä luu-luulta, lihas-lihakselta, nivel-niveleltä läpi kalvosulkeisilla (kuulostaa kivalta, eikö ?) Onneksi näiden tuntien vastapainoksi on viimeisen vuoden opiskelijoista kaksi pitänyt perjantaisin meille tulokkaille anatomian palpointi -tunteja, joissa on kerrattu ja luurangon avulla käyty läpi lihaksien lähtö- ja kiinnityskohtia. 

Suurena apuna opiskeluissa on ollut edellinen työni, jonka myötä sanasto on tuttua (enää on vain täytynyt opetella, että missä kohtaa kehoa tietämäni sanat sijaitsevat), mutta kyllä niissä silti urakkaa on ollu ja on edelleen. 

Ensimmäinen anatomian tentti oli ja meni. Tuloksia vielä odotellaan, että menikö läpi vai kutsuuko uusinta . Seuraava anatomian tentti on tulossa ja ahkera lukeminen on käynnissä ja jatkuu ensi viikolla, "itsenäisen työskentelyn viikolla" (jotkut voivat kutsua tätä myös syyslomaksi...). 

On opiskelujen ohella onneksi ehtinyt muutakin tehdä, kuin istua nenä kiinni kirjassa. Kiitos vapaiden viikonloppujen. Illanistujaisia on vietetty, after school/work punaviinilasillisia on juotu, on mökkeilty ja kerätty puolukat pakkaseen. Eikä ne normi liikunnatkaan ole pois viikko-ohjelmasta jääneet, zumbassa olen edelleen innoissani hyppinyt . Zumban lisäksi pari uutta lajia on lähtenyt kokeiluun, Flow-jooga ja taitoluistelu. Nämä ansaitsevat sitten ihan omat postauksensa, kunhan pääsen lajien saloihin syvemmälle .

Täytyy kirjoitella hieman useammin, jottei mene kilometripostauksen puolelle nämä jutut...(tätä juttua olis vaan jatkunut ja jatkunut ) 

Mukavaa viikonloppua ja täällä ainakin katsotaan tänään Vain elämää !

Bongasin yhdestä blogista pienen haasteen "Elämäni A:sta Ö:hön. Katsotaan milloin saan sen tänne kirjalliseen muotoon . 

Ekaluokkalainen ;)

 Ensimmäisestä kouluviikosta selvitty hengissä ja toinen viikko pyörähti käyntiin reippaasti. Päällimmäisenä tunteena on jäänyt mieleen väsymys sekä tunne, että on juuri oikeassa paikassa .

Uusia nimiä on opeteltavana 41 (tällä hetkellä muistan 15 nimeä, ehkä!?) + siihen vielä opettajien nimet, TAMK kampuksen rakennukset, luokkakoodit, ruokalat jne. lista on piiiiiiiitkä. Vähemmästäkin saisi aivonystyrät sekaisin. Onneksi ensimmäinen viikko oli kevyt laskeutuminen arkeen, tietotulvinensa kaikkineen. Riitti, että oli läsnä, kuunteli ja välillä leikki ihania nimileikkejä ym. tutustumisleikkejä. 

Meidän fysioterapeuttiryhmä vaikuttaa todella hyvältä porukalta, ikäjakauma 18-39, kaikki iloisia, sosiaalisia ja innokkaita opiskelijoita . Poikia tai siis nuoria miehiä löytyy 8, melkoinen Girl Power luokassa vallitsee.

Pikkuhiljaa lähdetään opintoja viemään eteenpäin, tänään pidettiin ensimmäinen tutoristunto. Nämä tutoristunnot tulevat olemaan iso osa koulutusta, joka käydään siis PBL eli Problem Based Learning  - metodin mukaan. Ensivaikutelma näistä istunnoista on hyvä, ryhmädynamiikka oli kohdillaan ja aihekin sellainen, josta saatiin asioita ammennettua. Kyllä tämä opiskelu tästä hyvin alkaa.

Huomenna on ATK-lähtötasotentti (Jep, se missä tehdään wordiin, exceliin ja power pointiin kaikkia kivoja pikku harjoituksia...) A-P-U-A...olen kyllä kaikkia yllämainittuja ohjelmia käyttänyt enemmän tai vähemmän koulu- ja työurieni aikana, mutta hieman hirvittää, että miten testissä käy? Peukut pystyyn, että pääsen läpi . 

ATK-lähtötasotestin lisäksi edessä on Anatomian alkukoe, joka on jo reilun viikon päästä. Nenä kiinni kirjassa siis tästä eteenpäin, aivonystyrät sauhuten .

Iltalukemista

 Kunhan koulu, opiskelijakaverit ja käytännöt tulevat tutuiksi niin ehkä väsymyskin vähän hellittää. Voi alkaa keskittyä olennaiseen, oppimiseen !
 
 

Loma ja paluu arkeen...

Ihanaa lomaa kohta takana 4 viikkoa ja vielä pari päivää saa löhöillä ennen kuin totinen arki alkaa. Jännitystä on ilmassa, mutta parempi olla antamatta sille valtaa ennen tiistaita .  

Nii-in tiistaina se sitten alkaa: opiskeluni fysioterapeutiksi, kääk, jes, apua, ihanaa!!

Jotta ei menisi jännityksen maksimoinniksi tämä kirjoitus niin palataan hetkeksi loman taikaan. Paljon mahtui menoa ja meininkiä lomaan, tässä pintaraapaisu menoista ja fiiliksistä.  

Upeat helteet jatkuivat melkein koko lomani ajan (yhden käden sormilla voi laskea sadepäivät ). Oli ihanaa maata rannalla ja nauttia auringosta, eikä pään vaivaa tuottanut pukeutuminenkaan, hellekuteet päälle ja eikun menoks.

Ensimmäisen lomaviikon vietin äidin (ja siskonpoikien) kanssa mustikoita poimien ja uiden kotikonnuilla, jonka jälkeen suunnattiin yhdessä (siis minä ja äiti) junalla pohjoiseen.

Sodankylässä vietettyjen leppoisten löhöpäivien jälkeen tein visiitin Rovaniemelle ja kyläpaikoista ei ollut pulaa. Iltaisin sai kaatua sänkyyn väsyneenä päivän touhuista. Ihania hetkiä, syvällistä ja vähemmän syvällistä jutustelua ystävien kanssa ei voita mikään. Vaikka välissä on kuukausia, ettei olla yhteydessä on ihana huomata jutun luistavan ja tuntuu kuin vasta olisi nähty. Kiitos ihanat ystäväni, olette minulle tärkeitä ♡!

Kyläluutailun jälkeen palasin takaisin Sodankylään äidin ja isin huomaan. Mustikoita poimiessa, auringosta nauttiessa, käsitöiden parissa, shoppaillen ja rennosti löhöillen kului loppu pohjoisen lomani.

Mieli sai levätä oikein urakalla ja Lappi tarjoili parastaan (eikä sääskistäkään ollut suurta haittaa...).

Vaikka hyvin tänne etelään olenkin kotiutunut, niin kyllä sisimmässä asustaa pohjoisen tyttö. Se hiljaisuus, luonto ja väen vähyys vaan saavat ihmisen rauhoittumaan paremmin. Ei ole kiire, eikä tarvitse ruuhkissa ajella. Tykkäsin! 

                               "Voit viedä tytön pois Lapista, mutta et Lappia tytöstä."

Kotona arjesta kertovat jo viikaamattomat pyykit, astianpesukoneen hurina ja mieleen hiipivä stressi syksyn kuvioista...

Positiivisin mielin kuitenkin nautin arjesta tässä ja nyt, hyvin kaikki menee !
 

Haikeita jäähyväisiä!

Vähiin käy työpäivät ja sen myötä ollaan tulossa haikeisiin jäähyväisiin. Yksi luku elämässä päättyy ja uusi alkaa. Vaikka innolla odotan kesälomaa ja syksyä niin silti työkavereiden hyvästeleminen on vaikeaa. 

Viime viikkoina on tullut muutamat jäähyväiset jo jätettyä. Omia työpäiviä on vielä jäljellä muutama (loman alkuun 13 pv, joista työpäiviä 9), mutta osaa työkavereista en enää työn merkeissä nää. Hienosti selvisin näistä jäähyväisistä, pienellä silmän kostumisella (vaikka oli halaukset ja kaikki).

Tunnustaudun herkäksi ihmiseksi (joskus jopa liian herkäksi). Kaikki jäähyväiset, ilon hetket, valmistujaiset, häät, koskettavat kappaleet, elokuvat, sarjat jne. (listaa voisi jatkaa loputtomiin). Toisin sanoen kaikki hetket, joissa on tunnetta mukana niin tämä herkkis on täysillä tunteessa mukana. Eli siis tippa linsissä.

Yritän kuitenkin ajatella tämänkin piirteen jollain tavalla hyväksi. Ainakaan suru, murhe tai tunne eivät patoudu sisälle. Eivätkä jäähyväisetkään lopullisia ole, syksyllä alkava koulu sijaitsee ihan työpaikan vieressä, joten entisellä työpaikalla tulee varmasti piipahdettua kerran jos toisenkin. 

Muutos tuo aina mukaan uutta ja samalla se edellyttää, että jostain vanhasta on luovuttava. Tulevaisuuden minä kiittää näistä opeista joita hyvästit, muutokset ja uudet tuulet tuovat tullessaan.