Muistatko lapsuuden leikin, jossa yksi seisoi seinää vasten selkä muihin päin ja sanoi minkälaisilla askeleilla muut saisivat liikkua: oli hiiren askelia, tavallisia askelia, jättiläisen askelia. Näillä käskyillä lapset liikkuivat eteenpäin ja voittaja oli se kuka ensimmäisenä pääsi maaliin.
Elämässä pitää ottaa askelia, isoja tai pienen pieniä, jotta pääsee eteenpäin. Välillä on hyvä myös pysähtyä ja katsoa ympärilleen mitä ihanaa elämä tarjoaa juuri sillä hetkellä.
Siis hypi, juokse, loikkaa, hiivi, ota hiiren askelia tai jättiläisen askelia kohti maalia. Mikä se maali sitten on, sen määrittää jokainen itse. Olkoon sitten kyseessä mikä tahansa määränpää, matka tai maali, sen saavuttamiseksi on otettava askelia.
Minun matkani on jo alkanut, sen aikana on otettu pienen pieniä askelia, isoja harppauksia ja välillä pysähdytty miettimään, että mitä seuraavaksi tehdään? Harha-askeleiltakaan ei ole vältytty, mutta näidenkin ottamisesta on seurannut hyviä asioita: uusia ihmisiä, kokemuksia ja ennen kaikkea harha-askeleet ovat kirkastaneet ajatuksia siitä mitä elämältäni haluan.
Elokuussa käännän jälleen uuden lehden elämässäni, kun avaan koulun oven ja aloitan matkani fysioterapian maailmaan.
Tässä blogissa pysähdyn nauttimaan arjen pienistä tähtihetkistä, kerron elämäni sekä opiskeluni pienistä ja isoista askeleista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti