. Nii-in tiistaina se sitten alkaa: opiskeluni fysioterapeutiksi, kääk, jes, apua, ihanaa!!
Jotta ei menisi jännityksen maksimoinniksi tämä kirjoitus niin palataan hetkeksi loman taikaan. Paljon mahtui menoa ja meininkiä lomaan, tässä pintaraapaisu menoista ja fiiliksistä.
Upeat helteet jatkuivat melkein koko lomani ajan (yhden käden sormilla voi laskea sadepäivät
). Oli ihanaa maata rannalla ja nauttia auringosta, eikä pään vaivaa tuottanut pukeutuminenkaan, hellekuteet päälle ja eikun menoks. 
Ensimmäisen lomaviikon vietin äidin (ja siskonpoikien) kanssa mustikoita poimien ja uiden kotikonnuilla, jonka jälkeen suunnattiin yhdessä (siis minä ja äiti) junalla pohjoiseen.
Sodankylässä vietettyjen leppoisten löhöpäivien jälkeen tein visiitin Rovaniemelle ja kyläpaikoista ei ollut pulaa. Iltaisin sai kaatua sänkyyn väsyneenä päivän touhuista. Ihania hetkiä, syvällistä ja vähemmän syvällistä jutustelua ystävien kanssa ei voita mikään. Vaikka välissä on kuukausia, ettei olla yhteydessä on ihana huomata jutun luistavan ja tuntuu kuin vasta olisi nähty. Kiitos ihanat ystäväni, olette minulle tärkeitä ♡!
Kyläluutailun jälkeen palasin takaisin Sodankylään äidin ja isin huomaan. Mustikoita poimiessa, auringosta nauttiessa, käsitöiden parissa, shoppaillen ja rennosti löhöillen kului loppu pohjoisen lomani.
Mieli sai levätä oikein urakalla ja Lappi tarjoili parastaan (eikä sääskistäkään ollut suurta haittaa...).
Vaikka hyvin tänne etelään olenkin kotiutunut, niin kyllä sisimmässä asustaa pohjoisen tyttö. Se hiljaisuus, luonto ja väen vähyys vaan saavat ihmisen rauhoittumaan paremmin. Ei ole kiire, eikä tarvitse ruuhkissa ajella. Tykkäsin!
"Voit viedä tytön pois Lapista, mutta et Lappia tytöstä."
Kotona arjesta kertovat jo viikaamattomat pyykit, astianpesukoneen hurina ja mieleen hiipivä stressi syksyn kuvioista...
Positiivisin mielin kuitenkin nautin arjesta tässä ja nyt, hyvin kaikki menee
!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti