Ensimmäisestä kouluviikosta selvitty hengissä ja toinen viikko pyörähti käyntiin reippaasti. Päällimmäisenä tunteena on jäänyt mieleen väsymys sekä tunne, että on juuri oikeassa paikassa 
.
Uusia nimiä on opeteltavana 41 (tällä hetkellä muistan 15 nimeä, ehkä!?) + siihen vielä opettajien nimet, TAMK kampuksen rakennukset, luokkakoodit, ruokalat jne. lista on piiiiiiiitkä. Vähemmästäkin saisi aivonystyrät sekaisin. Onneksi ensimmäinen viikko oli kevyt laskeutuminen arkeen, tietotulvinensa kaikkineen. Riitti, että oli läsnä, kuunteli ja välillä leikki ihania nimileikkejä ym. tutustumisleikkejä.
Meidän fysioterapeuttiryhmä vaikuttaa todella hyvältä porukalta, ikäjakauma 18-39, kaikki iloisia, sosiaalisia ja innokkaita opiskelijoita . Poikia tai siis nuoria miehiä löytyy 8, melkoinen Girl Power luokassa vallitsee.
Pikkuhiljaa lähdetään opintoja viemään eteenpäin, tänään pidettiin ensimmäinen tutoristunto. Nämä tutoristunnot tulevat olemaan iso osa koulutusta, joka käydään siis PBL eli Problem Based Learning - metodin mukaan. Ensivaikutelma näistä istunnoista on hyvä, ryhmädynamiikka oli kohdillaan ja aihekin sellainen, josta saatiin asioita ammennettua. Kyllä tämä opiskelu tästä hyvin alkaa.
Huomenna on ATK-lähtötasotentti (Jep, se missä tehdään wordiin, exceliin ja power pointiin kaikkia kivoja pikku harjoituksia...) A-P-U-A...olen kyllä kaikkia yllämainittuja ohjelmia käyttänyt enemmän tai vähemmän koulu- ja työurieni aikana, mutta hieman hirvittää, että miten testissä käy? Peukut pystyyn, että pääsen läpi .
ATK-lähtötasotestin lisäksi edessä on Anatomian alkukoe, joka on jo reilun viikon päästä. Nenä kiinni kirjassa siis tästä eteenpäin, aivonystyrät sauhuten .
 |
| Iltalukemista |
Kunhan koulu, opiskelijakaverit ja käytännöt tulevat tutuiksi niin ehkä väsymyskin vähän hellittää. Voi alkaa keskittyä olennaiseen, oppimiseen !
Ihanaa lomaa kohta takana 4 viikkoa ja vielä pari päivää saa löhöillä ennen kuin totinen arki alkaa. Jännitystä on ilmassa, mutta parempi olla antamatta sille valtaa ennen tiistaita .
Nii-in tiistaina se sitten alkaa: opiskeluni fysioterapeutiksi, kääk, jes, apua, ihanaa!!
Jotta ei menisi jännityksen maksimoinniksi tämä kirjoitus niin palataan hetkeksi loman taikaan. Paljon mahtui menoa ja meininkiä lomaan, tässä pintaraapaisu menoista ja fiiliksistä.
Upeat helteet jatkuivat melkein koko lomani ajan (yhden käden sormilla voi laskea sadepäivät ).
Oli ihanaa maata rannalla ja nauttia auringosta, eikä pään vaivaa tuottanut pukeutuminenkaan, hellekuteet päälle ja eikun menoks.
Ensimmäisen lomaviikon vietin äidin (ja siskonpoikien) kanssa mustikoita poimien ja uiden kotikonnuilla, jonka jälkeen suunnattiin yhdessä (siis minä ja äiti) junalla pohjoiseen.
Sodankylässä vietettyjen leppoisten löhöpäivien jälkeen tein visiitin Rovaniemelle ja kyläpaikoista ei ollut pulaa. Iltaisin sai kaatua sänkyyn väsyneenä päivän touhuista. Ihania hetkiä, syvällistä ja vähemmän syvällistä jutustelua ystävien kanssa ei voita mikään. Vaikka välissä on kuukausia, ettei olla yhteydessä on ihana huomata jutun luistavan ja tuntuu kuin vasta olisi nähty. Kiitos ihanat ystäväni, olette minulle tärkeitä ♡!
Kyläluutailun jälkeen palasin takaisin Sodankylään äidin ja isin huomaan. Mustikoita poimiessa, auringosta nauttiessa, käsitöiden parissa, shoppaillen ja rennosti löhöillen kului loppu pohjoisen lomani.
Mieli sai levätä oikein urakalla ja Lappi tarjoili parastaan (eikä sääskistäkään ollut suurta haittaa...).
Vaikka hyvin tänne etelään olenkin kotiutunut, niin kyllä sisimmässä asustaa pohjoisen tyttö.
Se hiljaisuus, luonto ja väen vähyys vaan saavat ihmisen rauhoittumaan paremmin. Ei ole kiire, eikä tarvitse ruuhkissa ajella. Tykkäsin!
"Voit viedä tytön pois Lapista, mutta et Lappia tytöstä."
Kotona arjesta kertovat jo viikaamattomat pyykit, astianpesukoneen hurina ja mieleen hiipivä stressi syksyn kuvioista...
Positiivisin mielin kuitenkin nautin arjesta tässä ja nyt, hyvin kaikki menee !
