Viime viikkoina on tullut muutamat jäähyväiset jo jätettyä. Omia työpäiviä on vielä jäljellä muutama (loman alkuun 13 pv, joista työpäiviä 9), mutta osaa työkavereista en enää työn merkeissä nää. Hienosti selvisin näistä jäähyväisistä, pienellä silmän kostumisella (vaikka oli halaukset ja kaikki).
Tunnustaudun herkäksi ihmiseksi (joskus jopa liian herkäksi). Kaikki jäähyväiset, ilon hetket, valmistujaiset, häät, koskettavat kappaleet, elokuvat, sarjat jne. (listaa voisi jatkaa loputtomiin). Toisin sanoen kaikki hetket, joissa on tunnetta mukana niin tämä herkkis on täysillä tunteessa mukana. Eli siis tippa linsissä.
Yritän kuitenkin ajatella tämänkin piirteen jollain tavalla hyväksi. Ainakaan suru, murhe tai tunne eivät patoudu sisälle. Eivätkä jäähyväisetkään lopullisia ole, syksyllä alkava koulu sijaitsee ihan työpaikan vieressä, joten entisellä työpaikalla tulee varmasti piipahdettua kerran jos toisenkin.
Muutos tuo aina mukaan uutta ja samalla se edellyttää, että jostain vanhasta on luovuttava. Tulevaisuuden minä kiittää näistä opeista joita hyvästit, muutokset ja uudet tuulet tuovat tullessaan.
Hei Tiina! Löysin blogiisi, kun googlettelin fysioterapiaan liittyviä blogeja. Vaikuttaisi siltä, että olemme samantyylisessä elämäntilanteessa, sillä olen itse myös 30 ja aloittamassa "uutta elämää" fysioterapiaopintojen parissa tulevana syksynä :) Jään mielenkiinnolla seuraamaan blogiasi! Eiköhän omassanakin näitä juttuja käsitellä tulevina aikoina... Kivaa löytää muitakin, jotka ovat samassa elämäntilanteessa :)
VastaaPoistaTämä blogisti on viettänyt kesälomaa, kommenttikin jäänyt unholaan ;)
PoistaKiva kuulla, että muitakin aikuisopiskelijoita on liikkeellä :). Tsemppiä tulevaan syksyyn ja opintoihin sinulle! Itse aloitan opinnot TAMK:issa.