Jos pitäisin kiitollisuuspäiväkirjaa (harkinnassa on ollut sellaisen aloittaminen) tulisi jokaisen päivän kohdalle merkintä: Olen kiitollinen, että minulla on sisko.
Sisko,
joka oli ensimmäinen ystäväni
jonka kanssa jaoin huoneen siihen saakka, kunnes hän muutti pois kotoa
joka joutui ottamaan minut vahdittavakseen mukaan iltarientoihin, koska äiti ei antanut minun muuten mennä
jonka kanssa on riidelty ja huudettu lujaa
jonka kanssa on itketty ja naurettu
joka aina osaa lohduttaa ja kuunnella
joka tunnistaa äänensävystäni nälkäkiukun, eikä noteeraa sitä (kiitos ja anteeksi!)
joka ottaa vastaan harmituskiukun, kun asiat eivät suju (anteeksi!)
jonka luona saa aina ruokaa (ja hyvät eväät jämistä)
jonka kanssa voi lenkkeillä
jonka kanssa voi puhua mistä tahansa asiasta
joka välittää ja kantaa huolta pikkusiskostaan
joka on tukena ja turvana
jolla on ihanat pojat 8 ja 6 vee
Asioita tulee sanottua liian harvoin, mutta tiedäthän siskoni, että olet rakas minulle!
Toivon mukaan osaan joskus olla edes puoliksi yhtä hyvä sisko, kuin siskoni on. Toivon mukaan muistan sanoa asioita ääneen, kiittää pienistä hetkistä ja ajatuksista sekä ihmisistä joita elämäämme saapuu, osa jäädäkseen, osa vain hetkeksi.
Olen kiitollinen tästä päivästä, nauruista ja hyvistä hetkistä, joita se toi mukanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti