sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Taidesuunnistusta ja terassikelejä

Vuorotyön onni on pidennetyt viikonloput. Kolmen päivän vapaa tuntuu jo minilomalta. Ja siinä ajassa ehtii jo monenmoiseen aktiviteettiin osallistua. Aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta koko vapaiden ajan, ei voinut muuta tehdä kuin hymyillä. 

Perjantaina sain siskonpojat 8 vee ja 6 vee yökylään. Tästä illasta ja seuraavasta päivästä ei menoa ja meinikiä puuttunut. Ensimmäistä vapaapäivää ei voi niin rentouttavaksi sanoa. Osaa taas arvostaa oman kodin rauhaa ja hiljaisuutta. 


Lauantaina ohjelmassa oli taidesuunnistusta, jossa pääsee näkemään eri taiteilijoita, taideyhteisöjä, työtiloja, gallerioita ja näyttelypaikkoja. Kohteita oli tänä vuonna mukana 132, mutta meidän suunnistus keskittyi keskustaan ja oli täten vain pintaraapaisu tapahtuman tarjonnasta. Hienoja töitä ja erilaisia työhuoneita, saatiin myös itse yhdessä kohteessa askarrella pieni koriste. Viimeisenä "rastina" pysähdyttiin nauttimaan auringosta ja kylmästä siideristä Miamin terassille. 


Tänään suunnistus jatkuu vielä yhden työhuoneen verran, kun käyn vierailemassa piirustusopettajani työhuoneella siskonpoikien kanssa. Tarkoituksena olisi myös pyörähtää Ikeassakin ihan vain "ikkunaostoksilla" sekä tietenkin nauttia jäätelöt auringonpaisteessa. 

Enpä muista, että kovinkaan usein huhtikuussa olisi istuttu terassilla T-paitasillaan tai nautittu jäätelöä ulkosalla. Tervetuloa kesä, hieman etuajassa!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Sudenpentujen lupaus

"Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa sudenpennun ihanteita ja olla avuksi toisille."

Siskonpoikani antoi tänään sudenpentujen lupauksen. Hieno hetki tädinkin elämässä. Vanhana partiolaisena on kivaa, että harrastus säilyy elämässämme. Tiedä häntä vaikka itsekin vielä uudelleenaktivoidun kyseisen harrastuksen pariin. Kyseessä on hyvä harrastus, jossa maalaisjärki kasvaa, erätaidot kehittyy ja hyvät tavat tulevat tutuiksi.

Oma partiourani loppui, kun muutin toiselle paikkakunnalle. 16-vuotiaana partion loivat ystävät, jotka jäivät toiselle paikkakunnalle, eikä uudessa kaveripiirissä ollut partiolaisia. Siskon myötä pieni kytkös partioon on kuitenkin jäänyt siten, että muutamalla leirillä olen "vierailevana tähtenä" päässyt käymään, lähinnä lapsenvahtihommissa. Luonnosta olen nauttinut partiourani jälkeen sitten muuten vaan, pieniä päiväretkiä luontopoluille aina silloin tällöin tehden.



Lapsuuden ja nuoruuden harrastukseen liittyy paljon hyviä muistoja. Ihmisiä, joiden kanssa on vietetty aikaa pienessä teltassa niin talvipakkasilla kuin kesähelteillä. Jaettu ne elämääkin suuremmat salaisuudet yön pimeydessä kipinämikkovuorossa ystävän kera. Puhumattakaan siitä, että silloin osattiin Leevi and the Leavingsin kaikki biisit ulkoa ja niitä sitten "enkelikuorona" metsässä hoilattiin. Ihana rauha ja hiljaisuus oli niistä metsistä kaukana! 

Lähitulevaisuuden partiokuviot kuluvat todennäköisesti hanttihommissa siskonpojan partioleireillä, mutta jos siinä samalla saa istua nuotiolla ja tuijotella tulta niin mikä jottei, kelpaa minulle. 

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Avocado-raakasuklaamousse

Herkut huutelevat nimeäni ja niiden vastustaminen on vaikeaa. En ole koskaan ollut karkkilakossa, enkä aio vieläkään piinata itseäni sellaisella (ainakaan lähitulevaisuudessa). Terveellisten elämäntapojen tavoittelussa herkkujen määrää on tullut vähennettyä ja epäterveellisten herkkujen tilalle on tullut etsittyä herkkuja, joiden valmistukseen käytetään parempia raaka-aineita. Superfoodit kunniaan.

Tämän hetken yksi suosikkiherkkuni on avocado-raakasuklaamousse. Yksinkertaisen hyvää. Kaloreita tässäkin herkussa toki on, mutta makeutensa ja täyteläisyytensä vuoksi tätä ei tule syötyä kerralla liikaa. 



Suosittelen kokeilemaan!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Varaston siivousta ja juttuseuraa

Eilen toteutin projektin, joka oli jo pitkään ollut mielessä. Varaston siivous nimittäin. Häkkivarastoni on ollut sekalaisen tavaran sekasotku jo pitkään. Keväästä(?) johtuva siivousinto sai minut vihdoin tarttumaan toimeen. Puheliaana ihmisenä värväsin itselleni varastonsiivoukseen myös juttukaverin, koska onhan se nyt tylsää yksin siellä varastossa heilua!

Ennen siivouksen aloitusta ehdittiin kuitenkin nauttia päivällinen ja tehdä pieni kävelylenkki järvimaisemiin. 


Ennen kuin urakka aloitettiin, korkattiin tietenkin talkoosiiderit ja ensitöikseni etsin juttukaverilleni pilkkirepusta taitettavan jakkaran. Oli mukava vaihtaa kuulumiset ja samalla varastoni koki hurjan muutoksen (kuvat puhukoot puolestaan).
 
Ennen

Jälkeen
Projektin seuraava vaihe onkin sitten toimittaa varastoon ei kuulumattomat tavarat oikeisiin paikkoihin eli osa kirpputorille, osa metallikeräykseen, osa kierrätyskeskukseen ja osa pahvinkeräykseen. Siinä onkin sitten taas urakkaa kerrakseen...

Kiitos Suville juttuseurasta ja "järjen äänestä", tunneäänellä kun tulisi luovuttua vähemmästä tavarasta.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Lihapatojen äärellä, oodi siskolle ja pari sanaa kiitollisuudesta

Tänään siskoni tarjoili perinteisen pääsiäispäivällisen. Kuten juhlaan kuuluu pääroolia näytteli lammas ja punaviini säesti hienosti kaverina. Mikäs sen mukavampaa työpäivän jälkeen kuin istahtaa valmiiseen pöytään. Nam, hyvää oli!

Jos pitäisin kiitollisuuspäiväkirjaa (harkinnassa on ollut sellaisen aloittaminen) tulisi jokaisen päivän kohdalle merkintä: Olen kiitollinen, että minulla on sisko. 
Sisko, 
joka oli ensimmäinen ystäväni
jonka kanssa jaoin huoneen siihen saakka, kunnes hän muutti pois kotoa
joka joutui ottamaan minut vahdittavakseen mukaan iltarientoihin, koska äiti ei antanut minun muuten mennä
jonka kanssa on riidelty ja huudettu lujaa
jonka kanssa on itketty ja naurettu
joka aina osaa lohduttaa ja kuunnella
joka tunnistaa äänensävystäni nälkäkiukun, eikä noteeraa sitä (kiitos ja anteeksi!)
joka ottaa vastaan harmituskiukun, kun asiat eivät suju (anteeksi!)
jonka luona saa aina ruokaa (ja hyvät eväät jämistä)
jonka kanssa voi lenkkeillä
jonka kanssa voi puhua mistä tahansa asiasta
joka välittää ja kantaa huolta pikkusiskostaan
joka on tukena ja turvana
jolla on ihanat pojat 8 ja 6 vee

Asioita tulee sanottua liian harvoin, mutta tiedäthän siskoni, että olet rakas minulle!

Toivon mukaan osaan joskus olla edes puoliksi yhtä hyvä sisko, kuin siskoni on. Toivon mukaan muistan sanoa asioita ääneen, kiittää pienistä hetkistä ja ajatuksista sekä ihmisistä joita elämäämme saapuu, osa jäädäkseen, osa vain hetkeksi. 

Olen kiitollinen tästä päivästä, nauruista ja hyvistä hetkistä, joita se toi mukanaan. 




perjantai 18. huhtikuuta 2014

Hyvää pääsiäistä!

Puput, pääsiäismunat, tiput ja tulppaanit, ovat vallanneet kotini jo viikkoja sitten. Ne eivät niinkään edusta minulle pääsiäistä vaan kevättä. Iloiset värit, suloiset koristeet ja auringonpaiste saavat hymyn kasvoille. Kevät on täällä!




Aurinkoisia ilmoja on luvattu seuraaville päiville, ainakin lauantaista eteenpäin, joten nauttikaa niistä täysin rinnoin. Itse vietän pyhät töissä, joten nautin vapaista ja auringosta sitten myöhemmin.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Vapaapäivän aamulenkki

Olen aamuvirkku. Työpäivinä nousen ylös heti, kun kello soi ja vapaapäivinäkin sisäinen kello ja valkeneva päivä herättävät seitsemän maissa. Eipähän mene vapaapäivät hukkaan...

Tänään olin aamulenkillä jo hieman kahdeksan jälkeen. Aurinko paistoi pilviverhon takaa ja tossu meni toisen eteen yllättävän rennosti, täydellistä! Tykkään tehdä lenkkini järven rantaan ja mahdollisuuksien mukaan metsäpolkuja pitkin.



Tällä kertaa mukaan pääsi myös uusi hyppynaruni ja aamulenkki saikin uuden buustin naruhyppelystä hienoissa maisemissa. Samalla tein myös 30-day-challenge liikkeet. Huhtikuun haasteiksi olen valinnut punnerrukset, lankutuksen ja kyykyt. Menossa on päivä 17. joten määrät ovat jo kohtuulliset, joten niistä sai hyvän aamutreenin aikaiseksi. Erilaisia 30 päivän haasteita voipi käydä kurkkimassa täältä: http://30dayfitnesschallenges.com/ 



Aamulenkin viimeisenä koitoksena oli vielä ylämäkitreeni ja voi pojat melkosen rankka koitos olikin. Mutta se tunne, minkä näistä aamulenkeistä ja itsensä haastamisesta saa, on niin hyvä, että sen avulla jaksaa painaa loppuun saakka.



Hyvillä mielin voi aamulenkin jälkeen nauttia kiireettömästä aamupalasta ja loppupäivästä.


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Maanantai, päivistä pahin?

Maanantai, arjen aloitus, masentava, ikävä päivä. Päivä, jolloin tuntuu, että mikään ei onnistu. Karvisenkin mottona tutuksi tullut: I hate Mondays -lausahdus pyörii usein itsellänikin mielessä ja olen sanonut sen monesti myös ääneen.

Kuva internetistä

 Onko kyseessä oma asenne tuota arjen aloitusta kohtaan, vai onko maanantaissa jotain "mystistä". Vuorotyötä tekevänä olen toisinaan myös viikonloppuisin töissä, joten maanantai saattaa hyvinkin olla vapaapäivä ja aamulla herättyään ei tiedosta, että on maanantai. Tästä huolimatta, jotkut asiat vaan eivät onnistu ja joidenkin asioiden hoitaminen on äärimmäisen hankalaa. Ehkä sama asia tuntuisi toisena päivänä yhtä hankalalta tai sitten se olisi toisena päivänä helpompaa. Mene ja tiedä.

Terveellisten elämäntapojen tavoittelussa olen alkanut kiinnittää huomiota myös omiin ajatuksiini ja asenteisiini. Pilatako päivänsä asioilla, jotka maanantaina eivät suju vai hyväksyä se, että kaikki asiat eivät aina vain mene sujuvasti? Kyllä ne sitten joku toinen päivä sujuvat -ajatusta olen pyrkinyt tuomaan arkeeni. Tässä ajattelutavassa on vielä opettelemista, koska ensimmäinen reaktio asioihin on aina yltiönegatiivinen ja siitä sitten pikkuhiljaa sisäinen ääni yrittää puhuu asian jollain lailla positiiviseksi. Välillä tekisi mieli sanoa yksinkertaisesti I hate Mondays ja jäädä sitten sohvannurkkaan lojumaan.

Maanantain pelastukseni onkin ollut illan zumba-tunti, viimeistään siellä saa negatiiviset ajatukset pois päästä ja voi hyvillä mielin aloittaa uuden viikon. 

Mukavaa alkanutta viikkoa! 

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Vihersmoothie

Yksi tämän hetken suosikeistani terveellisempien valintojen joukosta on vihersmoothie. Muutaman erehdyksen kautta siitä on tullut myös vähäkalorisempi kuin ensimmäiset kokeiluni. Se on hyvä lisä aamupalaan tai välipalaan. Vihannekset juotavassa muodossa, tykkään. 

Vihersmoothieta tehdessä on hyvä laskea kalorit, jottei päivän kalorimäärää tule juotua. Enkä nyt tarkoita, että kaikki ainekset pitäisi punnita tai laskea jokainen mehutippa tai marja, joka sinne blenderiin menee, ei. Noin arvio vihersmoothien kalorimäärästä on kuitenkin hyvä olla mielessä, ettei käy niin kuin minulle tehdessäni ensimmäisiä vihersmoothieita. Niiden kalorimäärä huiteli, jossain 500-1000 kalorin tietämillä. Eli avokado, banaani ja tuoremehut ovat petollisia. Avokado sisältää 198 kcal/100g, banaani 87 kcal/100g ja appelsiinituoremehu 45 kcal/100 ml. Täältä voi helposti kurkata kaloritietoja http://www.fineli.fi/index.php?lang=fi 

Pääasiallisesti smoothieni koostuu kurkusta, lehtikaalista, salaatista, pinaatista, spiruliina jauheesta, mehutiivisteestä, vedestä ja tyrnimarjoista. Näiden joukkoon sitten fiiliksen mukaan menee joskus kiiviä, avokadoa, banaania, viinirypäleitä tai mangoa. Ainekset blenderiin ja juoma on valmis.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/12101833/?claim=dzfravmumpp">Follow my blog with Bloglovin</a>

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Jumppamaraton, messut ja ystävä

Lauantaini käynnistyvät yleensä zumballa. Tällä kertaa tarjolla oli kuitenkin jumppamaraton eli puolen tunnin kestoisia lajeja klo 10-14. Maraton käynnistyi Hyvää huomenta -lämmittelyllä, tämän jälkeen oli vuorossa kahvakuulaa, zumbaa, kuntonyrkkeilyä, yllätys-jumppa ja kunto+. Näiden lisäksi olisi vielä ollut spinning ja venyttely, mutta skippasin nämä, koska lauantain muut aikataulut kolkuttelivat ovella. (Enkä spinningistä niin paljoa tosiasiassa edes välitä).

Jumppamaratoneissa parasta on se kun mennään täysillä monta tuntia putkeen ja koko kroppa huutaa armoa. Ja juuri kun ajattelit ettet enää jaksa yhtään niin uusi lajia alkaa ja taas mennään täysillä. Tänään yllätys-jumppana oli satujumppaa, mitäpä muutakaan voisi zumba-ohjaajaltamme ja muilta ohjaajilta odottaakaan. Puolen hehtaarin metsään siis mentiin kanin, ihaan, nalle puhin, tiikerin ja nasun kanssa. Ja ei ole lasten leikkiä tuo satujumppakaan vaan jokainen lihas otettiin kunnolla käyttöön. Hymy huulilla, liikunnan riemustahan kaikesta kuitenkin on kyse. 


Onnistunut lauantain alotus, hymy huulilla, kaikkensa antaneena. Ja sykemittari kertokoon oliko rankkaa...kolmen tunnin urheilun tulos.
Olihan tehokasta, huh
Jumpan jälkeen nokka kohti kotia, treffit keskustorille oli sovittu kolmen pintaan. Tehokas suihku-syönti-laittautuminen ja kohti keskustaa. Suuntana oli Tampereen messut, joiden anteina oli puutarha, kirjat, viinit ja kotimaan matkailu. Nähtävää oli paljon ja kiertelyyn olisi saanut tuhlattua enemmänkin aikaa, mutta ripeästi suunnattiin ständiltä toiselle, täyteltiin arvontalipukkeita ja kerättiin kuponkeja ja esitteitä.
Pientä naposteltavaa
Suunnitelmia kesälle ja tulevaisuuteen syntyi kotimaan matkailuosastolla, pyöräretki Ahvenanmaalle yhtenä suunnitelmana. Pyörähdettiin myös Sodankylän ja Posion ständeillä. Kirjamessujen kautta siirryttiin viinimessuille maistelemaan juustoja ja hilloja, joita oli tarjolla, NAM!. Viinit jätettiin muiden maisteltavaksi (pelkästä viinilasin käytöstä veloitus oli 3€ + siihen sitten maisteluliput á 2€) ja suunnattiin takaisin keskustaan syömään ja juomaan. Otettiin käyttöön messuilta saatu kuponki ja Martinassa syötiin pihvit (kaksi yhden hinnalla) ja otettiin kyytipojaksi pullo viiniä. 
Hyvän ystävän seurassa maittoi ruoka ja viini. Käytiinpä näiden äärellä jälleen hyviä keskusteluita elämästä. Arjen tähtihetkiä, niitäpä nämä hyvinkin.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Uskaltaako ottaa askel vaiko eikö?

Muistatko lapsuuden leikin, jossa yksi seisoi seinää vasten selkä muihin päin ja sanoi minkälaisilla askeleilla muut saisivat liikkua: oli hiiren askelia, tavallisia askelia, jättiläisen askelia. Näillä käskyillä lapset liikkuivat eteenpäin ja voittaja oli se kuka ensimmäisenä pääsi maaliin. 

Elämässä pitää ottaa askelia, isoja tai pienen pieniä, jotta pääsee eteenpäin. Välillä on hyvä myös pysähtyä ja katsoa ympärilleen mitä ihanaa elämä tarjoaa juuri sillä hetkellä. 
Siis hypi, juokse, loikkaa, hiivi, ota hiiren askelia tai jättiläisen askelia kohti maalia. Mikä se maali sitten on, sen määrittää jokainen itse. Olkoon sitten kyseessä mikä tahansa määränpää, matka tai maali, sen saavuttamiseksi on otettava askelia.

Minun matkani on jo alkanut, sen aikana on otettu pienen pieniä askelia, isoja harppauksia ja välillä pysähdytty miettimään, että mitä seuraavaksi tehdään? Harha-askeleiltakaan ei ole vältytty, mutta näidenkin ottamisesta on seurannut hyviä asioita: uusia ihmisiä, kokemuksia ja ennen kaikkea harha-askeleet ovat kirkastaneet ajatuksia siitä mitä elämältäni haluan. 

Elokuussa käännän jälleen uuden lehden elämässäni, kun avaan koulun oven ja aloitan matkani fysioterapian maailmaan. 

Tässä blogissa pysähdyn nauttimaan arjen pienistä tähtihetkistä, kerron elämäni sekä opiskeluni pienistä ja isoista askeleista.